Väsy

Olen maailmanlopunväsynyt. Liikaa univelkaa ja stressiä. Stressiahdistukset on kyllä nyt pääasiassa selvitetty, mutta uuvuttaa silti kun paljon on vielä tekemättä. Kahvia ei uskalla enää juoda, kun yhtenä yönä en saanut unta koska olin mennyt juomaan sitä neljän aikaan edellisenä iltapäivänä yhden mukillisen. Seuraavana aamuna väsytti ja päätin korjata asian sellaisella Valion latte-juomalla, mistä aiheutui ilmeisesti jonkinmoinen kofeiiniyliannostus sekoitettuna väsymykseen ja siis todella huono olo niin fyysisesti että myös pään sisällä. Nyt koetan pitäytyä juomissa joissa on vähän vähemmän kofeiinia, eli kokiksessa ja teessä, kummastakaan kun en ole koskaan saanut moisia oireita.

Musta tuntuu, että väsymyksen myötä ajatukset kulkee vielä tahmeammin kuin normaalisti. Toissapäivänä poltin koko käteni kun fiksuna naisena päätin siirtää juuri uunista tullutta posliinikippoa paljaalla kädellä. Kylmähoidosta huolimatta peukaloon ja keskisormeen tuli ihan rakot joista isompi puhkesi eilen juuri kun äiti oli ehdottanut, että sen voisi koettaa tyhjentää. Sen jälkeen se olikin myöhäistä, nyt koitetaan vaan estää tulehtuminen. Muutenkin tuntuu että mietteet jää helposti tyhjäkäynnille, mihinkään ratkaisuun ei pääse, eikä mitään saa aikaiseksi.

Sinänsä hassua, että on niin väsynyt vaikka koulua meillä ei ole ihan kauheasti. On vaan isompi lehtiprojekti ja vähän muuta. Edes virallisia aamuherätyksiä ei ole juurikaan, perjantait on vapaana. Mutta sen sijaan on kyllä tullut huideltua ties missä sekä viikolla, että viikonloppuisin. On ihanaa kun viimein oon päässyt viettämään aikaa luokkakavereiden kanssa vapaa-ajallakin ilman että kyse on yleisista bileistä. Mua on kuulemma pidetty pelottavana (todella hämmentävää!) ja siksi tarkempi tutustuminen on kai ottanut aikaa kun en itsekään ole kovin taitava ehdottamaan ajanviettoa. Ja viikonloppuisin tosiaan on tullut reissattua vaikka missä ja samaa on tiedossa aika lailla marraskuun puoleen väliin asti. Tänä viikonloppuna en harvinaisesti ole menossa minnekään, vain ropettamaan lauantaina, joten täytynee koittaa nukkua ja rentoutua samalla kun jossain välissä miettii millaisen teen lehtiprojektimme larppaamista käsittelevästä artikkelistani.

Lopuksi mihinkään liittymätön kuva luolastani aidoimmillaan: se on hallittu kaaos. Ja mulla on myös uusi heräteostoksena hankittu hiiri. ♥

Nouse ylös. Pue päälle. Se helpottaa.

Niin paljon on ollut viime aikoina kaikkea kivaa ja päristävää, kuten kahden päivän Rajakatse-larppi viime viikonloppuna ja lisäksi meijän tarina, jota voi spekuloida ja hypettää Annan kanssa loputtomasti.

Vienon mekkoa piti muokkailla vähän. Napit on niin kivoja!

Kuitenkin sitten kun välitön pärinä loppui, eikä ollut varsinaisesti tekemistä, iski taas pienimuotoinen masennus. Ei huvittanut nousta sängystä, motivaatiota riitti ainoastaan nukkumiseen, koko ajan itketti. Niinpä viime keskiviikkona olin hereillä vain noin kuusi tuntia, siitäkin ison osan olin sängyssä telkkaria katsoen (paha merkki jo sinänsä, en ikinä kato telkkaria yksin). Sitä seuraavana yönä nukuin 13 tuntia, koska menin ajoissa nukkumaan ja heräsin vasta puolenpäivän jälkeen. Päivä lähti käyntiin nihkeästi, ei olisi millään edelleenkään huvittanut pukea päälle ja lähteä ulos. Mutta tiesin, että se saisi oloni taas paremmaksi, olihan tiedossa Rytmi-Katin lettukestit ja siinä samalla siis paljon ihmisiä. Jotenkin ihmisistä saa aina energiaa vaikkei edes juttelisi kenenkään kanssa. Pidän siitä, että ympärilläni on hälinää. Otin siis itteäni niskasta kiinni ja pistin päälle uuden mekon ja kengät, sekä suuntasin puistoon ollakseni siellä hetken itsekseni ennen kuin Anna liittyisi seuraani.

Kehdattiin väittää, ettei mun arkivaatteiksi tilaamani asiat ole kovin arkisia! Pöh.

Ja lopulta tosissaan kannatti raahautua ulos asuinluolastani, oli ihan loistava ilta! Anna vie (ja on jo vienyt) mut rappiolle, mutta ei se haittaa kun on niin kivaa!

Munapäivä

Tänään iski kauhea pakkomielle saada pääsiäismunia, sekä suklaan että niiden ylläreiden takia, joten suuntasin kapungille hakemaan semmoisia. Pukeuduin keväisesti ja keräsin vaihteeksi tuijottavia katseita, mutta mitäs tuosta.

Robin Hoodista sai kymmenen dinomunaa kolmella eurolla, jee! Tästä puuttuu yksi, koska olin vähän loppasuu.

Oli tietty pakko avata kaikki munat ja kattoa yllärit, vaikka en kaikkea suklaata jaksanutkaan syödä kerralla.

En ihan ymmärtäny tätä. Ilmeisesti tällä voi piirtää jotain kuvioita, mut en ihan osannu.

Puolet leluista oli dinoja.

Tykkään etenkin tuosta derbistä kierosilmäisestä dinosta.

Jälkeen päin harmittaa, etten tajunnut ravistella munia kaupassa, koska kivoimpia leluista oli noi dinot! Koottavat asiat on hauskoja hetken, mutta pääasiassa ne on aika tyhmiä. :D Mitä tuollaisella bumerangilla muka tekee?

 Ja koskaanhan ei siis voi olla liian vanha tällaiseen, eihän?

Loppukesän randomit

Koskapa en ole pitkään aikaan osannut kirjoittaa mitään, niin tässä nyt tämmoinen randomien asioiden oksennus:

♥ Mun tän vuoden Ropecon-paita on aika kiva. Etenkin luurankosukkisten, ruutushortsien, motoristikumisaappaiden kanssa.
♥ Tänään töissä herätti hilpeyttä XXXXXL kokoinen huppari. Se ulottui aikuista miestäkin reilusti alle polven ja kun pitelin sitä hupusta, niin se oli about mun pituinen (ja oli varmaan neljästi leveämpi kuin mie)! En ole ikinä nähnyt niin isoa vaatetta!
♥ Poltin tänään yllättävän pahasti peukaloni avatessani mikrosta ottamaani einesruokapakkausta. En edes uskalla ajatella kuinka poltan näppini kun alan taas tehdä ruokaa. Onneksi on kouluruokailu!
♥ Vaikka sade on tylsää, niin syksyn myötä tulee myös hyviä juttuja, kuten uusi koulu ja asunto. Jee! En siis sure melkeimpä mennyttä kesää, sainhan jopa pitää loman.
♥ Eilen aloitin pakkaamisen. Pakkasin kirjoituspöydän sisuksiin sullotut tavarat ja sain täyteen yhden mapin, pari kenkälaatikkoa ja yhden isomman lootan.
♥ Ensimmäinen festarikokemus on takana kun viime viikonloppuna oli Jurassic Rock, enkä ymmärrä miksi olen aina ajatellut ettei festarit olis mun juttu. Sehän oli tosi kivaa! Niistä bajamajoistakin selvisi luottokopin avulla, sekä kun käytiin joka päivä kaupungilla hyödyntämässä siistejä julkisia vessoja.
♥ Lauantaiksi on luvassa kivaa tekemistä! Ei tarvi nyhjätä viimeistä kokonaista Jyväskylä-viikonloppua kotona pakkaamassa.
♥ Etenkin konfliktitilanteissa töissä huomaan kuinka musta oikein huokuu ulospäin se seikka että olen muita reilusti nuorempi. Kuinka lapsellinen sitä tän ikäinen ihminen osaa olla. Pitänee opetella ottamaan vastuuta ja vastamaan kysymyksiin kaartelematta.
♥ Huomenna on perjantai ja sitten on enää viikko (toivottavasti vajaa sellainen) töitä! Vapaus, täältä tullaan!
♥ Oon jo mielessäni yrittänyt miettiä uuden kämppäni sisustusta vaikken ole edes käynyt siellä vielä. Melkein menetin yöuneni kun yritin miettiä mitä teen sängylleni joka tuossa kämpässä on tarpeeton parvisängyn takia. Sohva vain olisi niin paljon käytännöllisempi, sillä tuon kokoinen sänky sohvana vie paljon tilaa. Mutta kun en haluaisi luopua siitä, joskus tarvin kuitenkin vielä sängyn...

Sitten visuaalisempaa kuvailua kesästä:

Muusa piileksi juhannuksen aikaan iskän saappaiden takana,
kukaan ei muista miksi. Ehkä se säikähti painepesuria tai jotain.

Juhannus meni aika turpeissa tunnelmissa.

Kalkkilaivan matkustajahan se siinä. :D Kuvan ottanut Mari.

Piitun hepuli ei noin vain hidastu.

Muusa ei Piitun hepuleista, eikä etenkään lelun omimisesta innostu.

Yhtenä päivänä ikkunaan lensi tämä lintu jonka lajia en enää muista. Kovin reppana se oli, mutta tointui sentään ja olen varma että se pääsi vielä kotiin hetken puuliiterissä levättyään.

Synttärikakkua leikatessa kävi päivänsankarin toimesta pieni vahinko jonka seurauksena osa kakusta maistui kokikselta.

Linnunpoikanen joka näyttää ihan kaljuuntuneelta vanhalta mieheltä!

Ilahdutti kun kylppärissä kaikki sattui vahingossa olemaan ihan sävy sävyyn!

Kummini häissä edustin tämän näköisenä. Pyrin olemaan vähemmän huomiotaherättävä.

Kovasti suunnittelin ottavani Ropeconiin nämä kolme mekkoa. Lopulta otin kaksi ja käytin vain yhtä. : D

Kukkaperuukki

Tänään en oikein keksinyt tekemistä ropettelun välille (kirjoitetaan M:n kanssa niin kilometrivuoroja, että niissä menee aina hetki :D), joten päätin sitten kokeilla uutta peruukkiani jonka tilasin muutama viikko sitten eBaysta ja ottaa vähän kuvia siitä. Valitsin tuommoisen kaksivärisen lyhyen (sellainen käsite kuin hiusten lyhyys/pituus on aika suhteellinen käsite) peruukin lähinnä siksi, että se oli hauskan värinen ja myös sen verran lyhyt, että mulla ei varmaan ihan lähiaikoina tule tuommoista tukkaa itselläni olemaan vaikka olenki jo hetken aikaa suunnitellut vähän lyhyempää hiusmallia. Noinkin lyhyiksi leikkaaminen on kuitenkin aika pelottava ajatus..

Karuselliheppamekko!

 

Piti yrittää ottaa kuvaa myös arvesta, eipä sitä etenkään meikin alta kauheasti näy.

Ja leikin vähän Photarilla ja liian sumealla kuvalla.

Oon muuten yhä ihan täpinöissäni viime viikonlopun larpista. Mun hahmo nappasi itselleen paikan parhaan miehen (ainakin omasta mielestään): ison tilan isäntä joka ei ole liian vanha ja osaa myös taistella, wuhuu! Ja vasta toisella kerrallaan paikanpäällä. :D Miksi syyskuuhun on niin pitkä aika?

Liian hyvä maanantai

Nyt on kyllä joku koira haudattuna tässä, tämä maanantai alkoi aivan liian hyvin. Ensinnäkin viikonlopulta jäi loistava fiilis lauantain larpista (nyt tosin malttaa odottaa vielä huonommin heinäkuuhun, jolloin on seuraava!) ja eilen sunnuntaina ostin viimein pitkien jahkailujen jälkeen huuto.netistä minikannettavan ja asiointi kyseisen myyjän kanssa on (ainakin tähän mennessä) ollut erittäin sujuvaa. Tänään sitten heti herättyäni huomasin sähköposteja lukiessani, että olen voittanut Ruustinnan arvonnassa ihanan hiuskukkasen! En ikinä voita mistään arvonnasta mitään, joten yllätys oli sitäkin hienompi!

Sitten aamusmoothieni oli erittäin hyvää ja tämän aamuinen (mulle se oli aamua) lenkki sujui kivasti: juoksin pidemmälle kuin aiemmin, onnistuin houkuttelemaan läheisellä pikku laitumella kesän majailevat hevosen ja ponin hiukkasen lähemmäs (ihan kosketusetäisyydelle ne eivät vielä uskaltaneet) ja lopulta harhailullani löysin viimein uimarannan! Sinne ei ole edes kovin pitkä matka meiltä, ja paikka vaikutti rauhalliselta. Siellä oli jopa pukukopit. Ehkä ainoa arveluttava asia on, että se oli keskellä asuinaluetta, mutta ehkä sekään ei haittaa. Ainakin asuinalue on ihana, ja siellä uidessa voin sitten haaveilla että joskus asuisin jossain sen alueen taloista. :D Lenkiltä kotiin päästyäni huomasin vielä, että viime viikolla siskoni kanssa tilatut lävistyskorut olivat tulleet postilaatikkoon! Kaikki korut vaikuttivat juuri sellaisilta kuin pitikin. Nyt sitten mietityttää, että mikä tässä päivässä tai viikossa vielä menee vikaan, kun tämä päivä on nyt alkanut niin hyvin. En normaalisti ole pessimisti, mutta tämä on kyllä vähän epäilyttävää. :D

Sitten vielä pari kuvaa söpöistä samettiturvista, taattua puhelinlaatua:

Raudikkotamma heilautti just päätään, kärpäset kiusasivat.

Ja pikkushettiskin suvaitsi hiukan kääntää päätään kuvaan.

Uusi hieno pyörä

Multahan vietiin pyörä Jyväskylän matkakeskukselta maaliskuun ekana viikonloppuna. Ajankohtana jona oli tietysti muutenkin huolia rahasta eikä uuden pyörän hankinta tullut kysymykseen kuin vasta huhtikuun alussa kun sain vanhemmilta valmistujaislahjaksi rahaa ja palkastakin jäi vähän yli. Siihen asti poljin töihin Martin mummin vanhalla pyörällä jonka kanssa ei oikein tultu toimeen. Kyllä mie töihin paljon mieluummin menen pyörällä kuin bussilla + kävellen, mutta toi vanha Made in Poland-pyörä oli vähän hankala. Siinä ei mm. ollut jalkajarruja, vain käsijarrut, ja sen vaihteet toimi ihan siten kuin niitä huvitti. Siksipä uusi pyörä tuntui entistäkin ihanammalta! Siinä on hurjan mukava satula ja jotenkin se rullaa niin keveästi etten muista edes vanhan Nopsani tuntuneen siltä. (Okei, no se oli 9 vuotta vanha..) Ja seitsemän vaihdetta kolmen sijaan on tosi luksusta! Etenkin näin mäkisessä kaupungissa kuin Jyväskylässä ne todella tulee tarpeeseen.

Eilen sitten ostin viimein sen kauan himoitsemani rottinkisen pyöränkorin! Ei se ihan ole sellainen kuin unelmoin, mutta koska oon pitkään etsinyt vastaavaa ikinä löytämättä ja toi oli vielä tosi halpa, niin se käy mainiosti! :3 Sitten kun töissä oli tylsää, niin sain viimein otettua kuvia pyörästä hienon korin kera. Kännykällä tosin, joten laatu on sen mukaista.

Tykkään pyörän perinteisestä mallista, se ei ole niin huomiotaherättävä (että joku haluaisi varastaa) ja tuo ruosteinen väri on kans kiva!

Tunturin vaakunasysteemi ja kauniisti näkyy pyörän kuraisuus.

Tykkään noista valkoisista yksityiskohdista sarvien pehmustejutuissa ja että pyörän satulassa on kans.

Nyt pitäisi vaan saada aikaiseksi viedä pyörä huoltoon tarkistettavaksi että kaikki osat on pysynyt nätisti paikallaan jne. Se piti hoitaa 100-200 ajokilometrin jälkeen ja näillä työmatkoillahan toi on mennyt rikki jo aikaa sitten. :D

Ei kai ulkona tarvitse käydä kuin kerran kolmessa päivässä

Oon viime päivinä linnoittautunut vain sisätiloihin, kun ei ole ollut töitä ja koska päälle pukeminen ja ihmiseltä näyttäminen on yleensä aika rankkaa. Tänään kuitenkin saatiin Martin kanssa aikaiseksi sen verran, että raahauduttiin pihalle ja käytiin tuossa vajaan parin kilsan päässä Viherlandiassa kattomassa kasveja ja sisustustavaraa. Täytyy joskus käydä siellä kun on rahaa, sen verta lyhyt matka sinne on ja siellä oli tosi kivoja esineitä ja jättivalikoima kasveja! Mukaan tarttui Iittalan Outletista Taika-sarjan kaksi 0,4dl sinistä mukia koska ne oli -50% alennuksessa. Tykkään niin siitä värityksestä ja kuvasta, lisäksi toi on hyvä koko! Ja koska ulkona oli kiva ilma, päätin ottaa kameran mukaan. Ehkä vielä joskus opin kuvaamaan.

Joku lennätteli tuollaista lennokkia, siitä kuului hauska pörinä.

Toi pieni mökki on niin söpö. Varmaankin joku saunarakennus, sillä se on lähellä isompaa taloa.

Lumella näkyi kivasti vain eläinten jälkiä, ei yksiäkään ihmisen jättämiä.

Piti sitä vähän poseeratakin.

Todistusaineistoa siitä että tuolla tuli tosiaan käytyä. :D

Lapset on vaarallisia.

Söpöjä palleroita!

Täytyy olla kyllä hullu jos hiihtää. Itelle tulee kylmät väreet kun vain ajattelee suksia.

Joensuun reissu

Olin tän viikonlopun Joensuussa M:n luona ja myös T tuli sinne, oli ihan hirmu kiva nähdä heitä taas! Syötiin hyvin ja katottiin hassu japsileffa ja kierreltiin Joensuussa vähän kaupoilla ja kuvaamassa. Parasta oli mm. intialainen ruoka, glitternoppien ostaminen ja kirpparilta löytynyt 50-luvun loistava saksalainen sanakirja josta löytyi saksankäännökset mm. sanoille ruosteenkarvainen, sillinhirttäjä, noitajuttu, tuhlaamiskiihko ja kellujaelosto. Naurettiin ihan katketaksemme noille sanoille, joiden suomenkielistäkään merkitystä ei tiedetty, lisäksi sieltä löytyi joitain eläinten äännähdyksiä ja mm. 'pyh'. : D Aion tulevaisuudessa käyttää ainakin sanaa sillinhirttäjä ja lisätä kaikkien sanojen perään -karvainen.

Ja sitten kuvia koska ne on kivempia kuin sanat.

Perjantai-illan piknik: kahden juuston salaatti ja vuohenjuusto-savukala-sipuli piirakoita.

Mun ekat nopat! Harmi etten saanu glitternoppien sarjaa. En ole varma pitikö se myyjä mua tyhmänä ja rasittavana vai vaan huvittavana kun intoilin ja valikoin noita noppia pienen ikuisuuden.

Susiherran kainalossa kuvailtiin kunnon turistikuvia.

Käytiin kurkkaamassa ortodoksista hautausmaata, siellä on aika söpö kappelintapainen.

Hautausmaalla kuvailun jälkeen hukkasin mun kameran linssinsuojuksen. Pengoin hyvän aikaa laukkua ja sit se löyty taskusta. Tyypillistä.

Onneksi ei ollut kovin kylmä, koska unohdin paksut sukkahousut eikä mulla ollut kuin tuo mekko ja sortsit. : D Kotiinmenomatka oli aika kamala, mulle taisi iskeä joku migreenikohtaus koska päätä särki niin kovasti ettei ikinä, enkä voinu kattoa ulos, pelata DS:ää tai kattoa puhelinta koska kaikkialla oli liian kirkkaat valot ja myös äänet sattui. Ihan kamalaa, olisin voinu vaan itkeä siitä kivusta, ei mulla ole ennen ollu migreeniä, jos toikaan oli sitä. Meinasin että kysyisin konduktööriltä onko niillä särkylääkettä, mutta en uskaltanu avata silmiä ja sit torkahdin. Sit vielä huomasin että Pieksämäellä on vajaan tunnin odotus, joten päätin lähteä ettimään sieltä apteekkia. No, eihän se apteekki jonka löysin ollu auki, mutta onneksi siinä vaiheessa raitis ilma oli vaikuttanut sen verran että päänsärky oli lieventyny huomattavasti ja selvisin kotiin. Ens viikolla sitten suuntana Kouvola ja sen jälkeisellä viikolla Hämis, kunnon reissaamista taas tiedossa!

Pieniä iloja

♥ Auringonpaiste - Menen sellaiseen aikaan töihin, että silloin on nyt jo ainakin kuukauden ollut ihan melkein pimeää. Tällä viikolla on sen sijaan ollut jo melko valoisaa ja tänään suorastaan aurinkoista kun lähdin töihin vähän aikaisemmin.
♥ Uusi leveähelmainen talvitakki ja korkosaappaat - Töihin mennessä en nykyään pukeudu mitenkään kummallisesti, joten tuollaiset pienet yksityiskohdat saa tuntemaan olon enemmän omaksi itsekseni kuin ne tylsät arkivaatteet joita nykyään käytän.
♥ Tekstiviestit - Nykyään saan tekstareita oikeastaan vain Ikeasta, joten piristää ihan hurjasti saada viesti joltain kaverilta! (Yksi sellainen voi tosin myös pilata päivän..)
♥ Materiaonnellisuus - Olen sen verta pinnallinen, kuten moni muukin, että shoppailu kyllä piristää. Ei tarvitse ostaa edes mitään suurta ja kallista, vaan jo esim. uusi hiuslakka, huulikiilto ja kauan haluttu suoristusrauta ilahduttaa.
♥ Kun voi ostaa jollekin toiselle jotain - Ostin Minimanista Martille sen lempparihuulirasvaa, joka oli lähikaupasta loppunu ja se joutui tyytymään johonkin kamalaan (ja vain hiukan oli oma lehmä ojassa). :D
♥ Kun viimein voittaa pelin - Muutaman hävityn matsin jälkee voitto tuntuu entistä paremmalta! Etenkin sellainen eeppinen "feedattiin alussa ja oltiin häviöllä ja sitten parin mutkan kautta voitettiinkin"- peli.
♥ Perjantaivapaa - Vaikka vapaapäivät ei periaatteessa ole kivoja, koska niistä ei saa palkkaa, niin kyllä ne ihan rehellisesti sanottuna aina työpäivät voittaa!
♥ Kavereiden viikonloppuvierailu - Ihanaa päästä näkemään taas ihania kavereita! ♥
 

Lähimenneisyyden pohdinta-aiheita

♥ Miksi tuntuu, että deittipalstoja pidetään jontekin noloina? Johtuuko se siitä, että jotenkin ihmiset yhdistää deittipalstat ja epätoivoisuuden toisiinsa? Eikös ne juuri ole tosi fiksuja keinoja löytää omanhenkistä seuraa, kun aika äkkiä näkee toisen mielenkiinnon kohteet ja ulkonäön (olettaen että kyseinen tyyppi ei huijaa)?
♥ Miksi joku on kehitellyt käsisaippuatörpön, johon ei tarvitse koskea ja markkinoi sitä hygienisempana vaihtoehtona normikäsisaippuoille? Kun saippuatörppöönhän kosketaan ENNEN käsien pesua, ei sen jälkeen? Ennemmin keskittyisin pyyhkeiden tai hanojen hygienisyyteen.
♥ Kuunnellaanko esim. Australiassa vaikka Euroopassa julkaistuja sesonkibiisejä (kesähitit, joulubiisit) samaan aikaan kuin julkaisumaassa, eli tavallaan vääränä sesonkina, vai julkaistaanko ne siellä vasta oikeana sesonkina?
♥ Onko rahojaan aina pakko käyttää fiksusti? Enkö voisikin ostaa jonkun kivan brändimekon/-kengät sen sijaan että ostaisin joko uuden talvitakin, huollattaisin pyörän tai ostaisin edes sellaisia vaatteita tai kenkiä joita edes joskus käyttäisin?
♥ Pitäiskö oppia olla innostumatta asioista ihan näin paljon? Viimeisin hankintainnostus kun koskee bussikorttia, ei kai ihmiset yleensä innostu bussikorteista?
♥ Miksi verhojen hankinta ja kämpän sisustus noin yleensäkin tuntuu niin ylivoimaiselta? En mie tiedä millaisia värimaailmoita ja muita haluan mihinkin huoneeseen, vaikeaa..
♥ Miksi myös siivoaminen ja esimerkiksi puhtaiden vaatteiden kaappiin siirtäminen on niin ylivoimaisen vaikeaa?
♥ Onko mahdollista, että brodekoneellamme olisi persoonallisuus ja sen ainoa tehtävä on saada meijät hermoromahduksen partaalle?
♥ Pitääkö kaikesta tehdä väkisin niin vaikeaa?
♥ Olisiko jossakin muussa työpaikassa kivempaa/helpompaa/vähemmän stressaavaa? Kykenisinkö tavalliseen aamulla alkavaan työhön?

Ompelukone ja Fransmanni

Eilen oli varsin kiva päivä! Sain ompelukoneeni ja illalla käytiin Martin kanssa Fransmannissa syömässä ja juhlimassa viime maanantaina ollutta kihlajaisten kolmevuotispäivää (kauheaa kun aika menee nopeasti!). Ompelukone tuotiin mulle tosiaan henkilökohtaisesti ihan kotiovelle, kun kuopiolainen myyjä oli täällä koiranäyttelyissä (sattumoisin muuten työkaverini on ollut hänellä aiemmin töissä). Tyyppi vaikutti oikein luotettavalta ja mukavalta, mutta hän kyllä korosti vähän liikaa sitä, että on kyllä luotettava. Epäilyttävää. Ja tuli vähän hassu olo, kun olin tossa pihalla ja kirjaimellisesti ostin ompelukoneen jonkun pakettiauton takakontista ja maksoin vielä käteisellä. : D Mutta sain kuitin ja kaikki, eli en usko että ongelmia tulee tämän myyjän kanssa. Se miekkonen sanoi, että pitää malttaa pari-kolme tuntia odottaa ennen kuin koneen pistää päälle, kun se on ollut koko päivän kylmässä ja ei kyllä olis millään malttanu odottaa! Tyydyin kuitenkin kiltisti odottamaan iltaan ennen kuin kokeilin sitä.

Kannessa näkyy 20 erilaista perustikkiä ja lisäksi kymmenen koristetikkiä.

Ensin myyjämiekkonen sanoi, että laittaisi mukaan viisi lankarullaa, neuloja ja puolia, mutta tuossa pussissa oli ainakin kymmenen rullaa lankaa ja normineulojen lisäksi kaksoisneula ja iso läjä tyhjiä puolia. :D

Pitihän kaikki tikit kokeilla läpi. Ei varmaan tule koskaan käytettyä kaikkia noita, mutta onhan ne kätevä olla olemassa! Esim. toi lehtiköynnös ja tähtitikki on tosi söpöjä! Lisäksi siinä on paljon valinnan varaa esim. reunojen huolitteluun.

Ihanaa kun puolat, paininjalat ja muut saa siistiin järjestykseen omiin lokeroihinsa!

Ulkona syöminen antoi mulle tietysti hyvän syyn tälläytyä, enkä voinut jättää tilaisuutta käyttämättä! Jotenkin innostuin taas suuresti pukeutumisesta, kun sai miettiä yksityiskohtia ja mikä sopisi yhteen minkäkin kanssa. Tarvin kyllä uusia mekkoja tällaisiin astetta parempiin tilaisuuksiin, mulla on niitä ihan liian vähän, tuotakin mekkoa oon käyttäny jo kaksi kertaa ennen tätä. Ja se oli siltikin mekko jota oon käyttäny vähiten. No, onneksi nyt voi ommella uusia mekkoja, kankaatkin on jo valmiina! Ja on muuten kätevää, että on oma kuvaaja, vaikkakin vähän vastahakoinen, niin ei tarvi itselaukaisimen kanssa säätää. ;P

Hiukset ja meikki ei harmi kyllä näy, mutta olkoot.

Päädyttiin siis Fransmanniin syömään pitkällisten pohdintojen jälkeen, siellä käytiin viime vuonnakin kihlajaispäivää juhlistamassa. Valittiin molemmat Le Rhône-nimiset menut, koska se kuulosti hyvältä, ja oli kätevää kun ei tarvinut valita erikseen kaikkia kolmea ruokalajia (mulla oli tässä vaiheessa niin nälkä, että olisin voinu syödä mitä vain, kaikki listalla kuulosti ihan yli-hyvältä). Menu sisälsi alkuruuaksi maa-artisokkakeittoa, pääruuaksi paistettua kuhaa hollandaisekastikkeella, kanttarellipaistoksella ja sitruunaperunaterriinillä ja jälkkäriksi marjabriossivanukasta ja vaniljajätskiä. Kaikki noista oli tosi hyviä ja kauniisti aseteltuja annoksia (en kehdannut ottaa kuvia vaikka olisin halunnut) ja tunsin itseni tosi aikuiseksi kun tilasin kalaa, eli jotain sellaista mistä en ole tykännyt yhtään vuosikausiin. Mun teki mieli jotain erilaista, sillä yleensä syön ravintoloissa aina jonkun pihvin ja ranskalaisia. Tai oikeastaan mitä tahansa mihin saa ranskalaiset. : D Enkä kyllä yhtään katunut valintaani! Söin jokaisen lautasen tyhjäksi ja sen jälkeen olikin kyllä ihan järkyttävä ähky! Mutta onneksi ei tule syötyä tuollaisia aterioita kovin usein, aika tyyristä touhua se on. : D

Wowittelua

Hoho,  oon nyt pelannu WoWia vissiin toista päivää jokusen tunnin verran ja oon jo levelillä 32! Kiitos pääasiassa kaverini ja refer-a-friend-jutun jonka avulla saa enemmän expiä tai jotai. Alan ehkä pikku hiljaa ymmärtää, että miksi tuo on niin koukuttava peli, vaikka en nyt vielä olekaan kaikkea kokenut, enkä itse ole mitenkään koukuttunut vielä. Mutta on se hauskempaa nyt kuin silloin kun viimeksi pelasin yksin ja jumituin levelille 12 kun kuolin karhujen keskelle enkä enää päässyt sieltä pois. :D Pelaan siis taurendruidilla, jonka nimi on Läikkä, koska se on vaalea jossa on punertavia läikkiä (vaikka ei vaatteiden alta näykään), hihi. :3 Hauskointa tossa druidissa on kyl se, et se voi muuttua mm. karhuksi, kissaksi, hirveksi/kauriiksi ja joksikin ihmeelliseksi merilehmäksi. :D Ja healerina on kiva olla.

Jännästi itsestään päivittyvä kuva hahmosta!

Toinen uutisoinnin arvoinen asia on se, että nyt mulle taitaa viimein olla tulossa oma ompelukone! Oon tässä viimeset pari vuotta semmoista halunnut, mutta koskaan ei ole ollut varaa ja vasta nyt olen saanut töistä niin paljon säästöön rahaa, että voin sellaisen hankkia. (Jotenkin se tuntuu olevan aika sama saako muutaman satasen enemmän töistä kuin vaikka tuista, kummasti ne rahat jotenki katoaa jonneki yhtä nopeasti.) Harkitsin ihan ikuisuuden erilaisten merkkien ja mallien välillä, enkä tuntunut ikinä osaavan päättää. Etsin koneita netistä, koska kävin kesällä Jyväskylän eräässä ompelukoneliikkeessä ja siellä oli ihan karmea asiakaspalvelu, enkä halua palata sinne ikinä enää, jos sen vain voin välttää. Näin siksi, että pelkään sitä naismyyjää, mutta en myöskään halua tukea heidän käsittämättömän huonoa palveluaan.

Olin jo suunnilleen päätynyt erääseen tietokoneistettuun koneeseen, kunnes päädyin Kone-Minna-nimisen ompelukoneliikkeen nettisivuille, jossa he myyvät myös käytettyjä koneita. Otin sinne yhteyttä, ja sain sieltä tosi hyvää palvelua! Sieltä mulle suositeltiin vastikään liikkeeseen tullutta elektronista Pfaffin Lifestyle-konetta, joka on jo melkein kymmenen vuotta vanha, mutta siihen sai kolmen vuoden takuun eikä hintakaan ollut liian huima. Halusin heti kyseisen koneen, sillä Pfaffin koneesta olin haaveillut, mutta ajattelin että siihen mulla ei oikein ole varaa, kun halusin ostaa koneen juuri nyt, enkä säästää vielä esim. paria kuukautta (haluan ostaa joskus jotain muutaki). Kone tuodaan mulle henk. kohtaisesti kotiovelle (ellei siitä löydy jotain käsittämätöntä vikaa) ja saan kuulemma kaikkea kivaa, kuten neuloja ja lankoja kaupan päälle. ^^ En malttaisi odottaa, että pääsen taas ompelemaan, onkin jo mielessä muutama mekkoprojekti!

Vähän keskiviikkointoilua

Jee, huomenna on viikon viimeinen työpäivä, koskapa pyysin perjantain vapaaksi (toivon että pomokin muistaa sen vielä) suunnatakseni heti perjantaiaamusta Hämikseen! Tarkoituksena on käydä ensin koululla painamassa vähän kangasta (toivottavasti mun seula on yhä siellä, eikä kukaan ole tuhonnut sitä) joka mun piti tehdä jo vuosi sitten, mutta en silloin ehtinyt/saanut aikaiseksi. Ja illalla sitten alkaakin ropeviikonloppu, se jota olen odottanut niin pitkään! Ihanaa päästä taas ropettamaan, näkemään kavereita ja vähän juhlimaan! Oon niiiin ansainnut sen!

Tässä se mitä aion painaa: siis kallohevosen ja hevosen kalloja neonvärein roiskitulle kankaalle! :3

Jotenkin on jännää, että mua taidetaan oottaa ainakin jossain määrin, tai siis jotenkin pelkäsin, että Hämiksestä lähtiessäni mut unohdettaisiin tossa porukassa kun en kuitenkaan ollut ropekerhossa kuin vuoden. Mutta oikeasti tunnen oloni tervetulleeksi sinne vieläkin, mistä olen tosi kiitollinen. Se viime lukuvuosi oli ehkä mun elämän parhaita, isolti ropekerhon ansiosta ja olisi kurjaa jos menettäisin sen kaiken. Ja koska mun motto on viime aikoina ollut "never expect, only hope" eräiden sattumusten takia, niin oon jotenki koko ajan vähän miettinyt, että entä jos se perutaankin. En siis ole uskaltanut ihan täysin innostua ennen tätä viikkoa. Ei ne kai enää sitä voi perua, joten se oikeasti tapahtuu, jeee! ^^

Kohta alan mitä ilmeisimmin pelata WoWia, koskapa se mulle niin ystävällisesti ennakkojoululahjana kustannettiin, ja olen jo kahdelta taholta kuullut, että siihen mun sosiaalinen elämä sitten loppuu. :D No, onneksi mulla ei ole ihan kauhean paljon menetettävää, mun sosiaalinen elämä kun on ollut Jyväskylään muuttamisen jälkeen varsin minimaalista. En tosin siltikään usko, että koukutun siihen sillai suurissa määrin, mitä vaaditaan sosiaalisen elämän kuolemiseen, koska en enää ole teini ja en koukutu asioihin enää niin kuin vaikka noin kuusi vuotta sitten. Innostua toki voin, mikä voi mun tapauksessa tarkoittaa melkein samaa asiaa, mutta no.. Sen näkee sitten. :D Mulla on niin suuri taipumus kyllästyä peleihin tai vaihtoehtoisesti olla vaan niin huono, että pelaaminen ei ole mielekästä. (Kun viimeksi pelasin WoWia, lopetin noin levelille 12 koska kuolin karhujen keskelle enkä koskaan päässyt siitä eteenpäin.)

Lisäksi sain toissa päivänä paketin postissa, joka sisälsi erinäistä eBaysta tilattua krääsää ja ehkä kivoin niistä jutuista oli tuollainen pieni hopean värinen kruunu, jonka voi pistää puhelimen kuulokkeille tarkoitettuun reikään! Oon aiemmin koristellut puhelimen niinikään eBaysta tilatuilla timangeilla, nyt se on oikea prinsessapuhelin (ja kuulemma ihan mun näkönen)! En aiemmin pitänyt puhelimestani kosketusnäytön takia, mutta onhan tuosta nyt pakko pitää, ihan ulkonäkönsä takia! :3

PS. Yritän kovasti saada muokattua blogin layoutin jotenkin fiksummaksi, kunhan joskus jaksaisin.