Vappuvappu

Vappuaatto ja mie oon iltaa/yötä myöten töissä. Eikä mua haittaa yhtään. En oikeastaan edes tiedä mitä vappuaattona pitäisi tehdä. Muuta kuin juoda simaa ja syödä munkkeja. Ja lakittaa joku patsas. Ja pitää ylioppilaslakkia. Mutta noi kaksi jälkimmäistä on aika tylsiä asioita, ei kai kukaan oikeasti halua pitää ylioppilaslakkia?

Vappu on kyllä nyt parina vuonna ollut hyvä syy leipoa jotain hyvää ja istua iltaa ystävien kanssa, mutta ei kauheasti kummempaa. Ja nyt kun ei ole lähimailla ketään jonka kanssa tehdä vastaavaa, niin voin ihan hyvin olla töissä. Voisin olla huomennakin, mutta vähän epäilen että mut mieluusti haluttaisi töihin silloin, mutta tuplapalkan saaminen voisi olla työn ja tuskan takana, olkoonkin kuinka lakisääteinen juttu tahansa. Jotenka pidetään sitten vapaata huomenna ja no.. pelataan koko päivä tai jotain. Tai siivotaan viimein. Piti meijän simaa tehdä, mutta jotenkin se unohtui. Niin kuin viime vuonnakin. Ja sitä edellisenä. Harmi sinänsä, koska sima on kauhean hyvää. Toivottavasti kotona Kouvolassa olis sitten simaa ja munkkeja kun sinne ens viikonloppuna menen. : 3 Tai voisihan niitä tietty tehdä myöhemminkin, kun on paremmin aikaa.

Sain joltakulta, ehkä pomolta, tänään pullon kuoharia. Naurettiin työkaverin kanssa, että miehän voisin avata sen jo nyt illalla, niin työnteko hoituisi sutjakkaammin. :D En ehkä kuitenkaan, ehkä pidän sen avustuksella yksityiset bileet joko kotiin päästyäni tai huomenna.

Kevät!

Kevätfiilistä luo tänään:

♥ Allergiaoireet alkoivat. Lievinä, mutta kuitenkin.
♥ Pöllyävä katupöly saa aikaan hengenahdistusta.
♥ Ensimmäiset leskenlehdet! Ja niitä oli paljon!
♥ Aurinkoinen ja lämmin sää, ei olisi tarvinut neuletakkia takin alle töihin pyöräillessä. Eikä sormikkaitakaan.
♥ Töissä joutui pistämään ekaa kertaa tuulettimen päälle.
♥ Jalat (ja jostain syystä hauikset) on kevään tanssileirin jäljiltä jumissa.
♥ Vastaan tuleet ihmiset eivät näyttäneen tänään ihan niin myrtseiltä kuin normaalisti. Pyöräilijät on selvästi lisääntyneet.
♥ Töissä on alkanut lippiskausi.

Kiusi vaan, mutta älä ole ilkeä

Olen tässä miettinyt suhtautumistani kiusaamiseen, siis siihen että mua kiusataan. Eihän mua koskaan olla sillai ihan kunnolla kiusattu, jos nyt ei oteta lukuun niitä kahta vanhempaa poikaa jotka kiusasi mua ja Karoa ekalla luokalla kotimatkoilla kunnes äiti vähän läksytti niitä. Ala-asteella olin ehkä jonkinmoinen luokan ja opettajan lellikki, ei kukaan mua uskaltanut kiusata kun olin niin ujo ja sama jatkui yläasteella ja lukiossakin. Sitä paitsi olin aina niin näkymätön, ettei kukaan olisi huomannut mua kiusata. Sitten myöhemmin on tietysti kiusittu sillai leikkisästi, mikä on etenkin teini-iässä saanut mut vaan ihastumaan jos tää kiusija on ollut poika. Ihan tosi harvoin mulle on siis puhuttu mitenkään ilkeästi, joten vaikka siedän tietynlaista humoristista kiusaamista tosi pitkälle (ehkä liiankin), niin heti kun se muuttuu ilkeämieliseksi, musta tulee sille tosi herkkä. Vaikka yrittäisin suhtautua sellaiseen huumorilla, niin loukkaannun kyllä aika pahasti jos mua pidetään pilkkanaan tai ollaan tahallaan ilkeitä. Raja vitsin ja ilkeilyn välillä on usein tosi häilyvä, enkä osaa sitä itsekään määritellä välttämättä, sen vaan tuntee ite sitten. Tässä suhteessa mua voi olla vähän vaikea ymmärtää, jos yhtäkkiä loukkaannun vaikka ensin olenkin nauranut mukana.

Kuten oon jo aiemmin sanonut, en ota itseäni nykyään kovin vakavasti, vaan voin hyvin nauraa mukana omille toilailuilleni ja ehkä vähän noloille sanomisilleni joita en ole miettinyt loppuun. Otan itteeni hirmu helposti kuitenkin kommentit ulkonäöstäni (vaikka olen pääasiassa varsin itsevarma sen suhteen, niin on mulla kuitenkin heikot kohtani) ja joistain taidoistani. Rakentava kritiikki jälkimmäisen kohdalla on sellaista mitä olen pikku hiljaa oppinut sulattamaan, mutta ilkeämieliset "vähän oot huono"-tyyppiset kommentit otan kyllä liikaakin itteeni. Etenkin kun ottaa huomioon, että noin sanovat yrittävät usein peitellä omaa epävarmuuttaan eivätkä sanat välttämättä liity mitenkään muhun. Sellaisia usein vitsiksi tarkoitettuja juttuja, joista myös helposti ärsyynnyn, on se jos mua pidetään tyhmänä (siis fiksun vastakohta, tämä on mulle jostain syystä herkkä paikka) tai jos mun toimintaa yleistetään kaikkiin naisiin, tai toisin päin. Ehkä oon vähän feministi tai jotain.