Maailmanlopulliset synttäribileet

Kerran saatiin Annan kanssa loistava idea: Fallout/post-apokalyptiset synttäribileet. Juhlapaikkana jokin ulkotila jonka voisi lavastaa teeman mukaiseksi. Jokaisen pitäisi pukeutua tai boolimaljalle ei olisi asiaa. Idea muuttui todellisuudeksi reilu pari viikkoa myöhemmin, jolloin suunnattiin tamineissamme ja hirveä määrä tavaraa mukanamme lumenkaatopaikan maailmanlopunjälkeisiin maisemiin.

Varovaisuus on tärkeä asia.

Kahden ison pressun päälle mahtui kaikki istumaan hyvin joko retkituolissa tai ilman. Oli boolia ja matokakkua jonka olin päivällä tehnyt. Sitä erehdyttiin luulemaan lihaksi, mikä ei sinänsä yllätä, aika epämääräinen möykky se olikin. Osa karkkimadoista oli sulanut liian kuumaan suklaakuorrutteeseen, mikä teki kakun ulkonäöstä vielä astetta kuvottavamman.

Maailmanlopun aikaan ei tarvita ruokailuvälineitä, kakkuakin voi syödä puukolla.

Luonnon elolliset kävi tutuksi illan mittaa. Hyttysiä oli ainakin kahta eri lajia ja kumpaakin ihan hillittömästi. Hyttyssavuista oli apua vain pressujen läheisyydessä ja jokainen joka kävi sen alueen ulkopuolella, toi aina lauman verenimijöitä perässään. Lisäksi saimme seuraksemme kohtuullisen ison sammakon, joka ennakkoaavistuksieni mukaisesti päätyi viinimukiini. Eipä se haitannut, kelpaa mulle vähän sammakkoinenkin viini.

Maailmanlopullinen asukokonaisuus.

Tunnelma oli koko illan loistava, pelkäsin että ihmisillä tulisi tylsää noin keskellä ei mitään, ilman minkäänlaisia ulkoisia virikkeitä, mutta onneksi se ei vaikuttanut siltä. Tai ainakaan itselläni ei ollut tylsää, päinvastoin! Illan lopuksi päädyimme kahden Helsingistä asti tulleen vieraan kanssa Annan painostuksesta niiden olohuoneeseen nukkumaan. Aamulla heräsimme Muumi-musiikkiin ja jouduimme raahautumaan mun kämppään jatkamaan juhlienjälkeistä koomausta kun majoittajamme lähtivät reissuun.

Punapäät päivänsankarit.

 Vaikka niistä jotka itse kutsuin juhliin, vain yksi saapui (tämä ei ole syytös vaan toteamus!), niin mulle jäi tosi kiva olo. Ihanaa että ihmiset jaksaa innostua tällaisista ideoista, ihanaa että on sen verran samankaltaisia ihmisiä ympärillä, vaikka sitten välikädellisesti!

Nouse ylös. Pue päälle. Se helpottaa.

Niin paljon on ollut viime aikoina kaikkea kivaa ja päristävää, kuten kahden päivän Rajakatse-larppi viime viikonloppuna ja lisäksi meijän tarina, jota voi spekuloida ja hypettää Annan kanssa loputtomasti.

Vienon mekkoa piti muokkailla vähän. Napit on niin kivoja!

Kuitenkin sitten kun välitön pärinä loppui, eikä ollut varsinaisesti tekemistä, iski taas pienimuotoinen masennus. Ei huvittanut nousta sängystä, motivaatiota riitti ainoastaan nukkumiseen, koko ajan itketti. Niinpä viime keskiviikkona olin hereillä vain noin kuusi tuntia, siitäkin ison osan olin sängyssä telkkaria katsoen (paha merkki jo sinänsä, en ikinä kato telkkaria yksin). Sitä seuraavana yönä nukuin 13 tuntia, koska menin ajoissa nukkumaan ja heräsin vasta puolenpäivän jälkeen. Päivä lähti käyntiin nihkeästi, ei olisi millään edelleenkään huvittanut pukea päälle ja lähteä ulos. Mutta tiesin, että se saisi oloni taas paremmaksi, olihan tiedossa Rytmi-Katin lettukestit ja siinä samalla siis paljon ihmisiä. Jotenkin ihmisistä saa aina energiaa vaikkei edes juttelisi kenenkään kanssa. Pidän siitä, että ympärilläni on hälinää. Otin siis itteäni niskasta kiinni ja pistin päälle uuden mekon ja kengät, sekä suuntasin puistoon ollakseni siellä hetken itsekseni ennen kuin Anna liittyisi seuraani.

Kehdattiin väittää, ettei mun arkivaatteiksi tilaamani asiat ole kovin arkisia! Pöh.

Ja lopulta tosissaan kannatti raahautua ulos asuinluolastani, oli ihan loistava ilta! Anna vie (ja on jo vienyt) mut rappiolle, mutta ei se haittaa kun on niin kivaa!