He makasivat vierekkäin levitetyllä vuodesohvalla, sillä kesähelteellä parvisänky oli aivan liian kuuma paikka nukkumiseen. Tyttö makasi kasvot kohti poikaa toivoen, että tuo tekisi aloitteen ja painaisi huulensa hänen omilleen. Hän janosi pojan kosketusta, niin huulten kuin sormienkin. Hän muisti kuinka hyvältä se oli tuntunut viimeksi ja halusi elää jälleen sellaisen samanlaisen ujolla tavalla kiihkeän hetken. Poika ei kuitenkaan osannut lukea hänen ajatuksiaan, eikä tyttö uskaltanut osoittaa haluaan liian rohkeasti. He molemmat olivat väsyneitä, joten tyttö ajatteli että poika halusi mieluummin nukkua. Niinpä hän kääntyi ympäri toiselle kyljelleen, selkä kohti poikaa. Ilokseen tyttö huomasi pian käsivarren kevyen painon vyötäröllään kun poika kiersi kätensä hänen ympärilleen. Oikeastaan oli aivan liian kuuma niin lähekkäin nukkumiseen, mutta tyttö ei siirtynyt kauemmas, vaan sen sijaan ujutti sormensa pojan sormien väliin kuin varmistaakseen ettei tuo saisi siirrettyä kättä pois hänen ympäriltään.
Yö taisi olla molempien osalta levoton, niin kuin aina kun nukkuu ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa toisen ihmisen kanssa sen jälkeen kun on aikaa sitten tottunut nukkumaan yksin. Tyttö näki sellaisina öinä helposti tavallista riehakkaampia unia ja tuonakin yönä hän heräsi useasti. Kerran hän havahtui unestaan kun poika käänsi itsensä selkä kohti tyttöä. Tyttö tiesi että poika oli hereillä myös, sen kuuli hengityksestä, joka oli melkein äänetöntä rauhallisuudesta raskaan unihengityksen sijaan. Tyttö halusi ujuttaa kätensä pojan vyötärön ja käsivarren välistä, halusi lähelle. Mutta hän epäröi, ei tiennyt uskalsiko. Olisiko se liian lähentelevää? Sitten hän kohta tajusi, että oli odottanut liikaa, enää ei ainakaan voinut niin että se olisi luonnollista. Tyttö aavisti, että poika huomaisi hänen jahkailunsa.
Lopulta tyttöä vain ärsytti pelkuruutensa. Niinpä hän keräsi jokaisen palasen tahdonvoimastaan ja kaikesta huolimatta laittoi kätensä pojan vyötärön paljaalle iholle. Niin lähelle hän ei uskaltanut käpertyä, että käsi olisi riittänyt kietoutumaan paremmin pojan ympärille, eikä toisaalta aamuauringon kuumentamassa huoneessa ollut tarpeen päästä aivan toisen ihoon kiinni. Tytön huojennukseksi poika tuntui vain pitävän eleestä, sillä tuo laski hetkeksi oman kätensä tytön käden päälle. Samalla tyttö huomasi pojan hengityksen tihentyvän, hän tunsi pojan sydämenlyönnit kädellään. Tytön omakin hengitys oli kiivastunut pelkästä ajatuksesta koskettaa poikaa. Hän muisti millainen oli ollut heidän yhteinen yönsä viimeksi ja hän uskoi pojankin muistavan. Pian he nukahtivat uudelleen ja ainakin tytön huulilla oli hymy.
-----------------------------------
En enää tarkalleen muista milloin olen tämän kovelevyn kätköistä löytyneen pätkän kirjoittanut, mutta muistan että se oli aikaa jona olin juuri havahtunut siihen, että pidän oikeasti kirjoittamisesta. Vieläkään en ajattele itseäni kirjoittajana, vaikka eläin pieniä ja isoja tarinoita päivittäin. Tarinat ovat tärkeitä. Tietenkin tarinat ovat olemassa myös ilman että niitä kirjoittaa muistiin, joskus ne ovat vain hetken mittaisia ja päätyvät unohdukseen. Useimmiten ne ovat sitä. Mutta siitä huolimatta on mielestäni tärkeää ja innostavaa huomata tarinat ympärillään
