torstai 25. kesäkuuta 2015

Nummi-juhannus

Viikko sitten tapahtui Nummirock ja sitä myöten virkistävän erilainen juhannus. En sinänsä ole kokenut että mökillä tai veneellä rauhallisesti vietetyissä juhannuksissa olisi jotain vikaa, mutta on ehdottomasti kiva kokeilla eri juttuja. Festareilla ei ole muutenkaan tullut käytyä aiemmin kuin kerran.
 
Alkuun jännitti kun en tiennyt mitä odottaa, ja porukkaan ja paikkaan asettuminen otti aikansa. Aiemmin on kuitenkin tottunut olemaan metsässä tietyllä porukalla ja vähän eri meiningeissä, joista tämä tilanne erosi jossain määrin. Muutenkin mua vähän hermostutti porukkaan liittyminen kun tiedän itsestäni sen kuinka vaikea on joskus sulattaa uusia ihmisiä omassa tutussa porukassa. En nyt toki kaikille ollut edes täysin uusi ihminen, mutta silti.


 Siinä tapasin sitten paljon uusia ihmisiä ja hengailin Annan myötä siellä sun täällä. Sain jalkahieronnan joka koski jalkapohjaan vielä päivien jälkeen. Maistoin sahtia. En maistanut montaa muuta epäilyttävämpää juomaa. Opin jälleen puska-asioinnin jalon taidon. Sammutin nuotion sytytysnesteellä. Heitin talviturkin peseytyessäni järvessä. Kävin kaikenlaisia keskusteluita kaikenlaisten ihmisten kanssa. Soitin kazoo-pilliä. Sanoin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä "turpa kiinni". Ja uudestaan saman illan aikana samalle ihmisille. Näin jopa kolmesta bändistä osan. Nukuin asuntovaunun keulassa kolmen semivieraan ihmisen kanssa. Mätsäsin asuni vahingossa oluttölkkiin. Kaiken kaikkiaan: pidin hauskaa!


Mua ilahdutti se, kuinka jossain vaiheessa joku keksi alkaa naljailla mulle siitä kuinka aina riehun. Vitsi sai nopeasti tuulta siipiensä alle ja sitä käytti monet ja useita kertoja. Oltiin just Annan kanssa juteltu siitä kuinka kettuilu on eräänlaista välittämistä ja tällainen viimeistään sai mut tuntemaan oloni tervetulleeksi ja osaksi leiriporukkaa. Pitää tietää toinen kuitenkin jossain määrin hyvin ennen kuin sille kehtaa alkaa vittuilla edes vitsillä.

Lisäksi mua ilahdutti ikäänkuin toinen ääripää ihmiskohtaamisissa: se että osataan lukea toista sen verran, että jos toinen kaikesta naureskelusta huolimatta näyttää pitävän tilannetta epämukavana, se on syytä lopettaa. Monesti ainakin itse peitän epävarmuuteni ja epämukavuuteni naureskeluun. Se vaatii jo vähän silmää, että huomaa mitä tuntemuksia naurun taustalla on. Vielä kun myöhemmin keskusteltiin asiasta kyseisen ihmisen kanssa, johon olin juuri tutustunut, tuli varsin luottavainen olo siitä, että kyseinen ihminen on ulkokuorestaan ja ulosannistaan huolimatta varmasti erittäin hyvä tyyppi.


Tuli jo silloin puhuttua siihen malliin, että ensi vuona uudestaan, eikä mieli ole muuttunut! Ehdottomasti uusimisen arvoinen juhannuskokemus!

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Onni on kiinni pienistä asioista

Kuinka onnellinen ihminen voi olla. Miten voikaan tuntua, että kaikki on juuri tässä ja nyt kohdallaan. On sellainen kevyt, letkeä ja helppo olo. Aivan kuin kelluisi juuri sopivan lämpöisessä vedessä. Ei edes tuule niin että aallot roiskisi vettä kasvoille, on vain hyvä olla. On se tilanne kun ei mieti niitä asioita mitä puuttuu ja mitä kaipaa, vaan keskittyy yksinomaan niihin pieniin asioihin, jotka tekevät hetkistä ja kokonaisuuksista täydellisiä.


Erilaiset hetket voivat olla täydellisiä, ne voivat rakentua eri asioista. Aurinkoisesta bussimatkasta Helsinkiin kun taivaalla on kukkakaalipilviä, pelloilla häikäisevän keltaista rypsiä ja vieressä ystävä jonka kanssa sanat eivät vain koskaan lopu kesken. Siitä kun kävelee Helsingin kadulla ihmisvilinässä kuin asuisi siellä ja omistaisi kadut. Ei haittaa edes vaikka tajuaa kävelleensä väärään suuntaan ja tuntee kuinka kengät pikku hiljaa hiertävät rakkoja päkiään ja varpaisiin. Siitä kun saa halata rakasta ystävää joka käy läpi elämänsä rankinta aikaa, jonka puolesta on pelännyt ja huolehtinut. Kun saa jakaa muistoja pienellä porukalla, elää lapsuuden hetket uudestaan vaikka mikään ei ole enää kuin ennen. Unohtaa edes hetkeksi mitä on edessä. Siitä kun näkee ihmisen jota on ollut ikävä. Jakaa näköala alla levittäytyvään puistoon ja kaupunkiin. Istua vierekkäin, katsoa telkkaria, jutella ja juoda teetä ja kahvia.


Olen onnellinen että mulla on elämässä just nyt paljon erilaisia ihmisiä joiden kanssa jakaa eri tilanteet. Kaikki hetket ei ole edes tarkoitettu kaikkien kanssa koettaviksi, eikä kaikki puheenaiheet kaikkien kanssa käsiteltäviksi.




Kuvat Steam Hellsinki-baarista ja jälleen Annan kuvaamia!