Yksi elämääni eniten helpottanut asia on ollut fomosta (fear of missing out) luopuminen. On ihanaa kun ei koe minkäänlaisia tunnontuskia lähtiessään esimerkiksi bileistä hiukan aiemmin nukkumaan, tai päättäessään olla lähtemättä jonnekin kivantuntuiseen juttuun. Joskus saatoin kukkua yömyöhään kynsin hampain ihan vaan koska bileet, tai lähteä koska en halunnut ottaa riskiä että muilla on jossain kivaa ja mulla ehkä ei.
Jotkin asiat tuntuvat ääneensanottuna itsestäänselviltä, mutta ne on silti ollut jotenkin vapauttavaa sisäistää. Esimerkiksi:
♥ Mun ei tarvitse syödä niin isoja annoksia kerralla. Voin ottaa pienemmän lautasen tai kulhon ja silti tulla ihan kylläiseksi. Jotenkin sitä on oppinut syömään "koko rahan edestä" ja on ollut huikaisevaa tajuta, että jos ihan oikeasti tuntuu siltä, mun ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi niin kuin lapsena opetettiin. Vaikka se toki hyväksi olisikin.
♥ Voin mennä nukkumaan aikaisin, ei tarvitse valvoa myöhään ihan vain valvomisen ilosta. Jos ei ole muuta tekemistä, nukkuminen on kivaa puuhaa sekin.
♥ Mun ei tarvitse pitää kaikista, eikä olla kaikkien kaveri. Olen introvertti eikä ihmiset lähtökohtaisesti kiinnosta mua ennen kuin toisin todistavat. Tämän takia tutustuminen on usein hankalaa ja hidasta, enkä lähde siihen prosessiin perusteettomasti. Mutta kaikista ei tarvitse tulla mun kavereita, ei edes hyvänpäiväntuttuja. Panostan mieluummin pieneen joukkoon hyviä ystäviä ja oikeasti kiinnostaviin uusiin tuttavuuksiin.
♥ Vähän tuohon ylläolevaan liittyen; mun ei tarvitse toimia luontoni vastaisesti. Mulle tulee monesti olo, että mun ehkä pitäisi olla vastaanottavaisempi ihmisiä kohtaan, avoimempi ja helpommin lähestyttävä. Pelkään etten kiinnosta ketään ja jään äänekkäämpien ihmisten varjoon. Koen että valokeilasta pitäisi taistella sitä enemmän haluavien kanssa. Mutta ei mun tarvitse. Jos en kiinnosta ihmisiä tällaisena, se ei oikeastaan ole minun ongelmani.
♥ Kaikista päätöksistä ei tarvitse pitää väkisin kiinni. Joskus mieli muuttuu, tulee esteitä tai ei vain jaksa. Itseään pitää kuunnella, sillä itsensä loppuun ajaminen periaatteiden vuoksi ei hyödytä mitään.
