Viimeiset

Olin juuri kirjoittamassa viimeisestä aamustani Jyväskylässä ja siitä kuinka se ei tuntunut ihme kyllä oikein miltään, kun pikkuveljeni pimpotti ovikelloa ja oli valmis pakkaamaan Fiatinsa täyteen tavaraa. Jäi siis kirjoittelu ja nyt olen jo Kouvolassa. Ei sitä tajua kyllä vieläkään, että asun nyt täällä. Muutama kyynel pääsi kun suljin oven perässäni ja tiedän että se padottu itku pääsee vielä joskus. Ehkä tänä iltana. Tai ensi viikolla. Saa nähdä.

Keräilen kyllä hanakasti viimeisiä hetkiä. Viimeinen kokonainen viikonloppu. Viimeinen kerta kun pyöräilen tästä. Viimeinen kerta tässä lähikaupassa. Viimeinen bussimatka asemalta kotiin. Viimeinen kasvojen pesu tässä vessassa. Viimeinen ilta. Ja aamu. Jotenkin viimeiset hetket on tärkeitä, niin kuin on ensimmäisetkin. Se ensimmäinen hetki kun uudessa asunnossa pääsee nettiin. Ensimmäinen ateria. Ensimmäinen yö. Noita ensimmäisiä saan odottaa vielä viikon, ehkä tämä välivaihe porukoiden luona on ihan hyvä tässä, että ehtii totutella kaikkeen uuteen vanhaan.

Ja hyvinpä muuten alkaa ensimmäinen kouluviikko kun unohdin todistukset Jyväskylään. Siis ne, joilla hain tuonne kouluun ja jotka tarkistetaan heti maanantaina. No, ainakin annan realistisen kuvan itsestäni heti kättelyssä.

Muuttoajatuksia

Muutto Kouvolaan lähenee. Eilen pakkasin jo paljon kaikkea, vaikkei se tunnukaan vielä oikein konkreettisesti näkyvän. Paitsi että mun kengät ei enää valtaa tuulikaappia eikä hattuhyllyltä vyöry kasoittain huiveja. Vielä pitäisi käydä läpi varasto, kääriä astiat ja muut särkyvät esineet paperiin ja pakata käyttövaatteet, meikit ja hiusjutut. Lauantaina keskipäivän aikaan pikkuveli sitten tulee hakemaan mut ja niin paljon tavaraa kuin henkilöautoon vain mahtuu. Ja viikon päästä oon näihin aikoihin istumassa ekana koulupäivänä jossain auditoriossa varmaan. Aika absurdi ajatus kun nyt istun töissä ja brodekone nakuttaa vieressä.

Oon aika innoissani siitä että pääsee asumaan yksin, kun en ole sitä ennen kokeillut. Tuntuu varmasti silti oudolta se, ettei sitten kotona ole ketään, jonka kanssa höpöttää ja jakaa ajatuksia melkein koska vain. Tämä seikka valkeni mulle vasta äsken ja se on vähän pelottava. Entä jos en tutustukaan tarpeeksi nopeasti koulussa uusiin ihmisiin ja sitten kun olen kotonakin ihan yksin, niin jos taas masennun yksinäisyyttäni? Tietysti Kouvolassa nyt on vähän tuttuja perheen lisäksi jo valmiiksi, että kyllähän sitä on hyvä mahdollisuus nähdä ihmisiä silloin kun haluaa. Ja kun meinasin aloittaa ainakin jumppaharrastuksen, jonka pitäisi estää mökkihöperöitymistä. Lisäksi viikonloppuisin on helpompi matkustaa jonnekin kavereita näkemään kuin Jyväskylästä, ja oletettavasti myös kavereita voi helposti nähdä kun he tulevat porukoidensa luona käymään.

Ei mua muuten yksin eläminen juurikaan jännitä, vaikka olenkin varsin tapaturma-altis, sillä perhe on lähellä tukiverkkona, johon voin luottaa aina. Sitä paitsi sittenhän saan vallata koko (pikkuruisen) asunnon itselleni, eikä tarvitse hermostua joistain turhista pikkuseikoista joita toisen kanssa asuminen aiheuttaa tällaiselle pikkutarkalle neurootikolle toisinaan. Tietty sitten kun määrättömästi levittäytyminen on sallittua, niin se tarkoittaa todennäköisesti enemmän tai vähemmän ainaista hallittua kaaosta ja ikuisesti kasvavia tiskivuoria. :D Etenkin kun nyt on vuoden aikana tottunut omiin pyykin- ja astianpesukoneisiin. Yksin asumisessa on vielä sekin hyvä puoli, että saan kutsua ihmisiä luokseni aina kun haluan, eikä tarvitse ajatella onko toisella vaikka aikainen herätys tai tärkeä tentti tulossa johon täytyy saada lukea häiriöttä. Lisäksi voin mennä ja tulla itsekin ilman että tarvitsee ilmoittaa kellekään mitään.

Kyllähän se tuntuu haikealta, että muuttoon samalla päättyy yksi kausi elämästäni, vieläpä aika pitkä aika. Surettaa ja vähän ahdistaa. Mutta olen kuitenkin valmis muutokseen ja tiedän etten kadu päätöstäni, sillä se tuntuu niin oikealta. Show must go on, ja sitä rataa!

Ulkoasu-uudistus

Uusi ulkoasu, woop woop! Aika kauan tappelinkin ton bannerin kanssa, mutta nyt se on viimein hyvä. Kuten myös taustakuvakin, jee. Aina välillä kannattaa olla ahkera! ♥

Loppukesän randomit

Koskapa en ole pitkään aikaan osannut kirjoittaa mitään, niin tässä nyt tämmoinen randomien asioiden oksennus:

♥ Mun tän vuoden Ropecon-paita on aika kiva. Etenkin luurankosukkisten, ruutushortsien, motoristikumisaappaiden kanssa.
♥ Tänään töissä herätti hilpeyttä XXXXXL kokoinen huppari. Se ulottui aikuista miestäkin reilusti alle polven ja kun pitelin sitä hupusta, niin se oli about mun pituinen (ja oli varmaan neljästi leveämpi kuin mie)! En ole ikinä nähnyt niin isoa vaatetta!
♥ Poltin tänään yllättävän pahasti peukaloni avatessani mikrosta ottamaani einesruokapakkausta. En edes uskalla ajatella kuinka poltan näppini kun alan taas tehdä ruokaa. Onneksi on kouluruokailu!
♥ Vaikka sade on tylsää, niin syksyn myötä tulee myös hyviä juttuja, kuten uusi koulu ja asunto. Jee! En siis sure melkeimpä mennyttä kesää, sainhan jopa pitää loman.
♥ Eilen aloitin pakkaamisen. Pakkasin kirjoituspöydän sisuksiin sullotut tavarat ja sain täyteen yhden mapin, pari kenkälaatikkoa ja yhden isomman lootan.
♥ Ensimmäinen festarikokemus on takana kun viime viikonloppuna oli Jurassic Rock, enkä ymmärrä miksi olen aina ajatellut ettei festarit olis mun juttu. Sehän oli tosi kivaa! Niistä bajamajoistakin selvisi luottokopin avulla, sekä kun käytiin joka päivä kaupungilla hyödyntämässä siistejä julkisia vessoja.
♥ Lauantaiksi on luvassa kivaa tekemistä! Ei tarvi nyhjätä viimeistä kokonaista Jyväskylä-viikonloppua kotona pakkaamassa.
♥ Etenkin konfliktitilanteissa töissä huomaan kuinka musta oikein huokuu ulospäin se seikka että olen muita reilusti nuorempi. Kuinka lapsellinen sitä tän ikäinen ihminen osaa olla. Pitänee opetella ottamaan vastuuta ja vastamaan kysymyksiin kaartelematta.
♥ Huomenna on perjantai ja sitten on enää viikko (toivottavasti vajaa sellainen) töitä! Vapaus, täältä tullaan!
♥ Oon jo mielessäni yrittänyt miettiä uuden kämppäni sisustusta vaikken ole edes käynyt siellä vielä. Melkein menetin yöuneni kun yritin miettiä mitä teen sängylleni joka tuossa kämpässä on tarpeeton parvisängyn takia. Sohva vain olisi niin paljon käytännöllisempi, sillä tuon kokoinen sänky sohvana vie paljon tilaa. Mutta kun en haluaisi luopua siitä, joskus tarvin kuitenkin vielä sängyn...

Sitten visuaalisempaa kuvailua kesästä:

Muusa piileksi juhannuksen aikaan iskän saappaiden takana,
kukaan ei muista miksi. Ehkä se säikähti painepesuria tai jotain.

Juhannus meni aika turpeissa tunnelmissa.

Kalkkilaivan matkustajahan se siinä. :D Kuvan ottanut Mari.

Piitun hepuli ei noin vain hidastu.

Muusa ei Piitun hepuleista, eikä etenkään lelun omimisesta innostu.

Yhtenä päivänä ikkunaan lensi tämä lintu jonka lajia en enää muista. Kovin reppana se oli, mutta tointui sentään ja olen varma että se pääsi vielä kotiin hetken puuliiterissä levättyään.

Synttärikakkua leikatessa kävi päivänsankarin toimesta pieni vahinko jonka seurauksena osa kakusta maistui kokikselta.

Linnunpoikanen joka näyttää ihan kaljuuntuneelta vanhalta mieheltä!

Ilahdutti kun kylppärissä kaikki sattui vahingossa olemaan ihan sävy sävyyn!

Kummini häissä edustin tämän näköisenä. Pyrin olemaan vähemmän huomiotaherättävä.

Kovasti suunnittelin ottavani Ropeconiin nämä kolme mekkoa. Lopulta otin kaksi ja käytin vain yhtä. : D