Maailmanlopulliset synttäribileet

Kerran saatiin Annan kanssa loistava idea: Fallout/post-apokalyptiset synttäribileet. Juhlapaikkana jokin ulkotila jonka voisi lavastaa teeman mukaiseksi. Jokaisen pitäisi pukeutua tai boolimaljalle ei olisi asiaa. Idea muuttui todellisuudeksi reilu pari viikkoa myöhemmin, jolloin suunnattiin tamineissamme ja hirveä määrä tavaraa mukanamme lumenkaatopaikan maailmanlopunjälkeisiin maisemiin.

Varovaisuus on tärkeä asia.

Kahden ison pressun päälle mahtui kaikki istumaan hyvin joko retkituolissa tai ilman. Oli boolia ja matokakkua jonka olin päivällä tehnyt. Sitä erehdyttiin luulemaan lihaksi, mikä ei sinänsä yllätä, aika epämääräinen möykky se olikin. Osa karkkimadoista oli sulanut liian kuumaan suklaakuorrutteeseen, mikä teki kakun ulkonäöstä vielä astetta kuvottavamman.

Maailmanlopun aikaan ei tarvita ruokailuvälineitä, kakkuakin voi syödä puukolla.

Luonnon elolliset kävi tutuksi illan mittaa. Hyttysiä oli ainakin kahta eri lajia ja kumpaakin ihan hillittömästi. Hyttyssavuista oli apua vain pressujen läheisyydessä ja jokainen joka kävi sen alueen ulkopuolella, toi aina lauman verenimijöitä perässään. Lisäksi saimme seuraksemme kohtuullisen ison sammakon, joka ennakkoaavistuksieni mukaisesti päätyi viinimukiini. Eipä se haitannut, kelpaa mulle vähän sammakkoinenkin viini.

Maailmanlopullinen asukokonaisuus.

Tunnelma oli koko illan loistava, pelkäsin että ihmisillä tulisi tylsää noin keskellä ei mitään, ilman minkäänlaisia ulkoisia virikkeitä, mutta onneksi se ei vaikuttanut siltä. Tai ainakaan itselläni ei ollut tylsää, päinvastoin! Illan lopuksi päädyimme kahden Helsingistä asti tulleen vieraan kanssa Annan painostuksesta niiden olohuoneeseen nukkumaan. Aamulla heräsimme Muumi-musiikkiin ja jouduimme raahautumaan mun kämppään jatkamaan juhlienjälkeistä koomausta kun majoittajamme lähtivät reissuun.

Punapäät päivänsankarit.

 Vaikka niistä jotka itse kutsuin juhliin, vain yksi saapui (tämä ei ole syytös vaan toteamus!), niin mulle jäi tosi kiva olo. Ihanaa että ihmiset jaksaa innostua tällaisista ideoista, ihanaa että on sen verran samankaltaisia ihmisiä ympärillä, vaikka sitten välikädellisesti!

Oi Helsinki!

Palasin tänään Helsingistä, jossa olen tänä syksynä ravannut tiheämmin kuin vuosikausiin. Tämä taisi olla elokuun jälkeen kuudes kerta. Aina en ole kyllä ollut varsinaisesti Helsingissä, vaan ennemminkin Espoossa ja Vantaalla, mutta ainahan sitä joutuu Pasilassa kumminkin vaihtamaan junaa. :D Ihan Helsingin keskustaan mennessä mulle tulee aina jotenkin tosi hyvä mieli. En tiedä mikä siinä kaupungissa on, mutta tulee aina sellainen olo, että se olisi ihan oma maailmansa. Ehkä se on säilyttänyt jonkin tietyn jo lapsuudesta ja nuoruudesta tutun mystisyyden, koska siellä on tullut aina käytyä vain jonkinmoisissa erityistilanteissa.

Mua vähän huvitti, ettei veturi ollut saanut vihreää ilmettä, niin kuin vaunut, vain tuollaisen pienen vihreän tarran.

En edes tajunnut eilen, että Helsingissä oli näin harmaata ja ankeaa, niin iloinen olin siellä olostani.

Kävin siis eilen D:n synttäri-/tuparipippaloissa. Menin sinne ennen puoltapäivää auttelemaan valmisteluissa. Hienosti osasin mennä ratikalla Töölöön ja löysin vielä oikean talonkin! Päivä oli ihan loistava, tutustuin sen aikana kaikkiin ihan mahtaviin ihmisiin. Oli hiukan absurdia jossain vaiheessa miettiä, kuinka olin ihan vieraassa porukassa vieläpä sellaisen ihmisen juhlissa, jota en kovin hyvin vielä tunne. Onnistuin silti sosialisoimaan mielestäni varsin hyvin, vaikka välillä kuulemma näytin vähän ulkopuoliselta. Ei mulla kuitenkaan ollut ollenkaan ulkopuolinen olo, ei mun aina tarvi osallistua keskusteluun, kun vain tykkään olla läsnä ja kuunnella muita ihmisiä. Monesti tää mun hiljaisuus tulkitaan siksi, että mulla on tylsää, vaikka harvoin mulla on. On vain mukava tarkkailla. Muodosteltiin ihmiskasoja D:n massiiviselle sängylle ja rapsuteltiin toisiamme. Oon jossain vaiheessa tässä kesällä ja syksyllä oppinut sen verran pois kosketusarkuudesta, että voin nauttia siitä jos joku ihan vieras rapsuttelee mun päänahkaa ja on lähellä. Itse sen koskettamisen ja rapsuttamisen tekeminen on vielä vaikeaa, mutta onnistuin siinäkin jo hiukan paremmin. Oli siis paitsi oikein hauskat juhlat, niin niillä oli mulle myös jonkinlainen terapeuttinen vaikutus.

Hyvällä mielikuvituksella siinä lukee 25.

Joku ei tykännyt meijän tekemän salaatin paprikoista.

Pullailua

Tein tuossa muutama päivä sitten ekaa kertaa pullaa ihan itse. En ole koskaan ennen tehnyt pullataikinaa ja siitäkin on vuosikausia kun olen leiponut äidin kanssa pullaa, lähinnä korvapuusteja. Ja koska kamera on lojunut pitkään ihan hyödyttömänä, niin pitihän tästä historiallisesta tapahtumasta ottaa jokunen kuva!

Taikinan vaivaaminen ei ole kovin helppoa kamera toisessa kädessä.

Onneksi meillä on tiskikone! Ei huvittaisi tiskata tuota määrää käsin.

Taikina on kauniisti paisunut! Ja liesi on mukavan törkyinen.

Martin muovaamia vähän kurttuisia pullia.

Oli mun tekemät korvapuustitkin vähän mielenkiintoisen näköisiä, ettei sen puoleen. :D

Lopulta kaikki näytti kuitenkin tosi hyvältä (ja maistuikin, sehän on pääasia)!

Sitten vielä kermavaahtoa ja hilloa sylkevä kurttupulla, taustalla tyyppi jolle on käynyt veisten kanssa vähän köpelösti (mun joululahja Martille).

Takapihalla näkyy hyvin kuinka paljon lunta onkaan tänä talvena tullut.

Enemmän tai vähemmän kuolleiden kukkien asetelma ja näkymä takametsikköön.

Kyllä laskiaispullat maistuu erityisen hyvälle kun on tehnyt kaiken itse eikä vain ostanut kaupasta tai kahvilasta! Myös korvapuustit oli hyviä, vaikka en oikein tiennytkään kuinka paljon kanelia tulisi laittaa sinne väliin. Korvapuusteja tehdessä tuli mieleen se tuska pienenä kun yritti levittää margariinia taikinalle veitsellä ja aina sitä veistä tuli painettua liikaa jolloin taikina meni ihan kurttuiseksi. :D Muistan hermostuneeni rytistyvälle taikinalle useasti ja äiti joutui sitten levittämään sen margariinin, että pääsin siihen kivempaan hommaan; kanelin ja sokerin ripotteluun sekä taikinalevyn rullaamiseen.

Ja onneksi muuten päivät on jo sen verran pidentyneet, että jopa silloin on kohtuullisen valoisaa kun herään! Tuo takapihanäkymä keittiön ja olkkarin ikkunoista on niin mukavan talvinen.

Ompelukone ja Fransmanni

Eilen oli varsin kiva päivä! Sain ompelukoneeni ja illalla käytiin Martin kanssa Fransmannissa syömässä ja juhlimassa viime maanantaina ollutta kihlajaisten kolmevuotispäivää (kauheaa kun aika menee nopeasti!). Ompelukone tuotiin mulle tosiaan henkilökohtaisesti ihan kotiovelle, kun kuopiolainen myyjä oli täällä koiranäyttelyissä (sattumoisin muuten työkaverini on ollut hänellä aiemmin töissä). Tyyppi vaikutti oikein luotettavalta ja mukavalta, mutta hän kyllä korosti vähän liikaa sitä, että on kyllä luotettava. Epäilyttävää. Ja tuli vähän hassu olo, kun olin tossa pihalla ja kirjaimellisesti ostin ompelukoneen jonkun pakettiauton takakontista ja maksoin vielä käteisellä. : D Mutta sain kuitin ja kaikki, eli en usko että ongelmia tulee tämän myyjän kanssa. Se miekkonen sanoi, että pitää malttaa pari-kolme tuntia odottaa ennen kuin koneen pistää päälle, kun se on ollut koko päivän kylmässä ja ei kyllä olis millään malttanu odottaa! Tyydyin kuitenkin kiltisti odottamaan iltaan ennen kuin kokeilin sitä.

Kannessa näkyy 20 erilaista perustikkiä ja lisäksi kymmenen koristetikkiä.

Ensin myyjämiekkonen sanoi, että laittaisi mukaan viisi lankarullaa, neuloja ja puolia, mutta tuossa pussissa oli ainakin kymmenen rullaa lankaa ja normineulojen lisäksi kaksoisneula ja iso läjä tyhjiä puolia. :D

Pitihän kaikki tikit kokeilla läpi. Ei varmaan tule koskaan käytettyä kaikkia noita, mutta onhan ne kätevä olla olemassa! Esim. toi lehtiköynnös ja tähtitikki on tosi söpöjä! Lisäksi siinä on paljon valinnan varaa esim. reunojen huolitteluun.

Ihanaa kun puolat, paininjalat ja muut saa siistiin järjestykseen omiin lokeroihinsa!

Ulkona syöminen antoi mulle tietysti hyvän syyn tälläytyä, enkä voinut jättää tilaisuutta käyttämättä! Jotenkin innostuin taas suuresti pukeutumisesta, kun sai miettiä yksityiskohtia ja mikä sopisi yhteen minkäkin kanssa. Tarvin kyllä uusia mekkoja tällaisiin astetta parempiin tilaisuuksiin, mulla on niitä ihan liian vähän, tuotakin mekkoa oon käyttäny jo kaksi kertaa ennen tätä. Ja se oli siltikin mekko jota oon käyttäny vähiten. No, onneksi nyt voi ommella uusia mekkoja, kankaatkin on jo valmiina! Ja on muuten kätevää, että on oma kuvaaja, vaikkakin vähän vastahakoinen, niin ei tarvi itselaukaisimen kanssa säätää. ;P

Hiukset ja meikki ei harmi kyllä näy, mutta olkoot.

Päädyttiin siis Fransmanniin syömään pitkällisten pohdintojen jälkeen, siellä käytiin viime vuonnakin kihlajaispäivää juhlistamassa. Valittiin molemmat Le Rhône-nimiset menut, koska se kuulosti hyvältä, ja oli kätevää kun ei tarvinut valita erikseen kaikkia kolmea ruokalajia (mulla oli tässä vaiheessa niin nälkä, että olisin voinu syödä mitä vain, kaikki listalla kuulosti ihan yli-hyvältä). Menu sisälsi alkuruuaksi maa-artisokkakeittoa, pääruuaksi paistettua kuhaa hollandaisekastikkeella, kanttarellipaistoksella ja sitruunaperunaterriinillä ja jälkkäriksi marjabriossivanukasta ja vaniljajätskiä. Kaikki noista oli tosi hyviä ja kauniisti aseteltuja annoksia (en kehdannut ottaa kuvia vaikka olisin halunnut) ja tunsin itseni tosi aikuiseksi kun tilasin kalaa, eli jotain sellaista mistä en ole tykännyt yhtään vuosikausiin. Mun teki mieli jotain erilaista, sillä yleensä syön ravintoloissa aina jonkun pihvin ja ranskalaisia. Tai oikeastaan mitä tahansa mihin saa ranskalaiset. : D Enkä kyllä yhtään katunut valintaani! Söin jokaisen lautasen tyhjäksi ja sen jälkeen olikin kyllä ihan järkyttävä ähky! Mutta onneksi ei tule syötyä tuollaisia aterioita kovin usein, aika tyyristä touhua se on. : D

Sunnuntaifiiliksiä

Tänään on ollut kyllä niin perus sunnuntaifiilis, sellainen kun tekisi mieli vaan käpertyä sänkyyn lukemaan kirjaa tai katsomaan telkkaria ja syömään suklaata. No, eihän sellainen tietenkään onnistu nyt kun pitäisi opparia kirjoittaa. Aamulla (tai klo12:30) heräsinkin siis ahkerana kirjoittelemaan. Harmi vain, että koneella ollessa tulee helposti hairahduttua tekemään jotain ihan muuta kuin kirjoittamaan. Tänään menikin sitten kirjoitteluaikaa osittain pelaamiseen (League of Legends), netti-tv:n katseluun (Arvostele mun illallinen Suomessa) ja hyvän kirjoittelutaustamusiikin etsimiseen. Ja täytyyhän Facebook käydä tarkistamassa koko ajan, jos joku olisi vaikka päivittänyt sinne jotain hurjan hauskaa.

Sain tänään sentään tehtyä jotain fiksuakin opparin kirjoittamisen ohella. Käytiin Martin kanssa kaupassa ostamassa ruokaa (ja pitihän sitä suklaata saada!). Ja sitten tehtiin ruokaa: perunamuusia ja lohta. Pesin myös pyykkiä kun pyykkikaappi ei meinannut mennä kiinni enää.

Martti maustaa kalaa.

Lohi maustettuna.

Perunoita kiehumassa ihanan puhtaalla liedellä. :D

Valmis annos! Oli namia hiukkasen isoista ja sulamattomista suolakiteistä huolimatta. :D

Ja jälkkäriä!

Lisäksi täytynee esitellä eilisen shoppailureissun mieluisimmat ostokset. Vanhat pelikuulokkeeni, jotka olin eBaysta ostanut jollain noin kahdella eurolla, tulivat viimein lähes kahden vuoden palvelun jälkeen tiensä päähän kun joku oli järsinyt niiden mikin johdon melkein poikki. (Oikeasti sen johdon kohtalo on mulle yhä mysteeri.) Siksipä siis oli suuri tarve ostaa uudet, eihän pelaaminen ilman kuulokkeita ja mikkiä ole yhtään kivaa! Olin jo edellisenä iltana katsonut Gigantin sivuilta mitkä kuulokkeet haluan ja Giganttiin suuntasimmekin ensimmäiseksi niitä etsimään. Ensinnäkin koko kaupasta oli hirveän vaikea löytää PC-tarvikkeita, koska neuvoahan ei voi kysyä. Ja kun viimein löysimme oikean hyllyvälin, ei siellä ollutkaan haluamiani kuulokkeita, möh. No, Anttila olikin sitten seuraava kohteemme, sillä tarvitsimme sieltä muutakin, kuten vessaan roskiksen. Ja siellähän niitä kuulokkeita olikin, vieläpä sopivasti alennuksessa (ja samalla hinnalla kuin Gigantin nettisivuilla)!

Creativen Fatal1ty-kuulokkeet, koskapa olen hengenvaarallinen pelaaja!

Lisäksi myöhemmin kauppareissulla käväisimme Lindexissä ja siellä pikkupoikien osastolla silmiin osui ihan mahdottoman hienoja sukkia, miksi niitä on tehty vain pojille! Ja pakkohan mun oli ostaa nämä kun kokojakin oli sopivasti:

Darth Vader sukkia, onko mitään hienompaa! Harmi että dinosukissa ei ollut kokoja..

Noh, nyt täytynee jatkaa taas opparin parissa. Saankohan sitä ikinä valmiiksi, aargh!