Miksi paikkoihin soittaminen on aina niin vaikeaa? Nytkin mun piti jo muutaman viikon ajan soittaa terveyskeskukseen varatakseni ajan lääkärille että saisin uudet allergialääkkeet. Kummasti "unohdin" sen aina ennen töitä ja sitten oli jo toki liian myöhäistä. Tänään sitten otin itteäni niskasta kiinni ja pakotin itteni muistamaan sen. Siltikin istuin koneella terveyskeskuksen puhelinnumero nenän edessä noin tunnin ja keräsin rohkeutta. No, sitten viimein sain soitettua ja hetken odotusmusiikkia kuunneltuani sain vain kuulla että pitää soittaa ens viikolla uudestaan koska sillä mun lääkärillä ei ole vielä varauslistoja huhtikuulle. Hienoa. Sitten käydään taas sama rulianssa läpi.
No, koskapa lääkäriajan ja näin ollen uuden allergialääkereseptin saaminen menee siis vähintään huhtikuulle, niin piti hakea apteekista reseptittömiä lääkkeitä että saa niiden napsimisen aloitettua ennen kuin lepän siitepölyt iskee. Siellä sitten seisoin hetkisen allergialääkehyllyn edessä miettien vaihtoehtoja kunnes symppis farmaseuttipoitsu varasti mun huomion rohkeasti siitä huolimatta että oli nappikuulokkeet korvissa (tätä tapahtuu hyvin harvoin, mulle ainakaan). Ystävällisesti hän sitten suositteli tällaisia uutuuslääkkeitä joiden ottamiseen ei tarvitse nestettä, vaan ne liukenee suussa. Eivätkä nämä väsytä niin kuin Heinix, kuulemma. Ajattelin sitten, että tämähän on hyvä idea, vielä kun tämä farmaseutti kertoi niillä olevan erinomainen hinta-laatusuhde! Hetken harkitsin ottavani 30kpl pakkauksen koska tarvitsen niitä kuitenkin ja se oli suhteessa edullisempi, mutta otin sitten kuitenkin vain kymmenen pillerin paketin, ihan testatakseni miten ne toimii mulla. Ja onneksi otin vain kymmenen! Töissä nappasin sitten ekan tabletin suuhuni, ja se oli ihan hirvittävän makuista! Hyi kamala! Ihan kuin olisi pistänys suuhun kuivaa hammastahnaa. Se tabletti mureni suuhun tosi nopeasti, mutta suuhun jäi se maku ja jauhoinen tuntu hetkeksi sen jälkeen. Nyt en tiedä miten selviän vielä yhdeksästä pilleristä! >__<
