Vappuvappu

Vappuaatto ja mie oon iltaa/yötä myöten töissä. Eikä mua haittaa yhtään. En oikeastaan edes tiedä mitä vappuaattona pitäisi tehdä. Muuta kuin juoda simaa ja syödä munkkeja. Ja lakittaa joku patsas. Ja pitää ylioppilaslakkia. Mutta noi kaksi jälkimmäistä on aika tylsiä asioita, ei kai kukaan oikeasti halua pitää ylioppilaslakkia?

Vappu on kyllä nyt parina vuonna ollut hyvä syy leipoa jotain hyvää ja istua iltaa ystävien kanssa, mutta ei kauheasti kummempaa. Ja nyt kun ei ole lähimailla ketään jonka kanssa tehdä vastaavaa, niin voin ihan hyvin olla töissä. Voisin olla huomennakin, mutta vähän epäilen että mut mieluusti haluttaisi töihin silloin, mutta tuplapalkan saaminen voisi olla työn ja tuskan takana, olkoonkin kuinka lakisääteinen juttu tahansa. Jotenka pidetään sitten vapaata huomenna ja no.. pelataan koko päivä tai jotain. Tai siivotaan viimein. Piti meijän simaa tehdä, mutta jotenkin se unohtui. Niin kuin viime vuonnakin. Ja sitä edellisenä. Harmi sinänsä, koska sima on kauhean hyvää. Toivottavasti kotona Kouvolassa olis sitten simaa ja munkkeja kun sinne ens viikonloppuna menen. : 3 Tai voisihan niitä tietty tehdä myöhemminkin, kun on paremmin aikaa.

Sain joltakulta, ehkä pomolta, tänään pullon kuoharia. Naurettiin työkaverin kanssa, että miehän voisin avata sen jo nyt illalla, niin työnteko hoituisi sutjakkaammin. :D En ehkä kuitenkaan, ehkä pidän sen avustuksella yksityiset bileet joko kotiin päästyäni tai huomenna.

Kevät!

Kevätfiilistä luo tänään:

♥ Allergiaoireet alkoivat. Lievinä, mutta kuitenkin.
♥ Pöllyävä katupöly saa aikaan hengenahdistusta.
♥ Ensimmäiset leskenlehdet! Ja niitä oli paljon!
♥ Aurinkoinen ja lämmin sää, ei olisi tarvinut neuletakkia takin alle töihin pyöräillessä. Eikä sormikkaitakaan.
♥ Töissä joutui pistämään ekaa kertaa tuulettimen päälle.
♥ Jalat (ja jostain syystä hauikset) on kevään tanssileirin jäljiltä jumissa.
♥ Vastaan tuleet ihmiset eivät näyttäneen tänään ihan niin myrtseiltä kuin normaalisti. Pyöräilijät on selvästi lisääntyneet.
♥ Töissä on alkanut lippiskausi.

Kiusi vaan, mutta älä ole ilkeä

Olen tässä miettinyt suhtautumistani kiusaamiseen, siis siihen että mua kiusataan. Eihän mua koskaan olla sillai ihan kunnolla kiusattu, jos nyt ei oteta lukuun niitä kahta vanhempaa poikaa jotka kiusasi mua ja Karoa ekalla luokalla kotimatkoilla kunnes äiti vähän läksytti niitä. Ala-asteella olin ehkä jonkinmoinen luokan ja opettajan lellikki, ei kukaan mua uskaltanut kiusata kun olin niin ujo ja sama jatkui yläasteella ja lukiossakin. Sitä paitsi olin aina niin näkymätön, ettei kukaan olisi huomannut mua kiusata. Sitten myöhemmin on tietysti kiusittu sillai leikkisästi, mikä on etenkin teini-iässä saanut mut vaan ihastumaan jos tää kiusija on ollut poika. Ihan tosi harvoin mulle on siis puhuttu mitenkään ilkeästi, joten vaikka siedän tietynlaista humoristista kiusaamista tosi pitkälle (ehkä liiankin), niin heti kun se muuttuu ilkeämieliseksi, musta tulee sille tosi herkkä. Vaikka yrittäisin suhtautua sellaiseen huumorilla, niin loukkaannun kyllä aika pahasti jos mua pidetään pilkkanaan tai ollaan tahallaan ilkeitä. Raja vitsin ja ilkeilyn välillä on usein tosi häilyvä, enkä osaa sitä itsekään määritellä välttämättä, sen vaan tuntee ite sitten. Tässä suhteessa mua voi olla vähän vaikea ymmärtää, jos yhtäkkiä loukkaannun vaikka ensin olenkin nauranut mukana.

Kuten oon jo aiemmin sanonut, en ota itseäni nykyään kovin vakavasti, vaan voin hyvin nauraa mukana omille toilailuilleni ja ehkä vähän noloille sanomisilleni joita en ole miettinyt loppuun. Otan itteeni hirmu helposti kuitenkin kommentit ulkonäöstäni (vaikka olen pääasiassa varsin itsevarma sen suhteen, niin on mulla kuitenkin heikot kohtani) ja joistain taidoistani. Rakentava kritiikki jälkimmäisen kohdalla on sellaista mitä olen pikku hiljaa oppinut sulattamaan, mutta ilkeämieliset "vähän oot huono"-tyyppiset kommentit otan kyllä liikaakin itteeni. Etenkin kun ottaa huomioon, että noin sanovat yrittävät usein peitellä omaa epävarmuuttaan eivätkä sanat välttämättä liity mitenkään muhun. Sellaisia usein vitsiksi tarkoitettuja juttuja, joista myös helposti ärsyynnyn, on se jos mua pidetään tyhmänä (siis fiksun vastakohta, tämä on mulle jostain syystä herkkä paikka) tai jos mun toimintaa yleistetään kaikkiin naisiin, tai toisin päin. Ehkä oon vähän feministi tai jotain.

Pilleriongelma

Miksi paikkoihin soittaminen on aina niin vaikeaa? Nytkin mun piti jo muutaman viikon ajan soittaa terveyskeskukseen varatakseni ajan lääkärille että saisin uudet allergialääkkeet. Kummasti "unohdin" sen aina ennen töitä ja sitten oli jo toki liian myöhäistä. Tänään sitten otin itteäni niskasta kiinni ja pakotin itteni muistamaan sen. Siltikin istuin koneella terveyskeskuksen puhelinnumero nenän edessä noin tunnin ja keräsin rohkeutta. No, sitten viimein sain soitettua ja hetken odotusmusiikkia kuunneltuani sain vain kuulla että pitää soittaa ens viikolla uudestaan koska sillä mun lääkärillä ei ole vielä varauslistoja huhtikuulle. Hienoa. Sitten käydään taas sama rulianssa läpi.

No, koskapa lääkäriajan ja näin ollen uuden allergialääkereseptin saaminen menee siis vähintään huhtikuulle, niin piti hakea apteekista reseptittömiä lääkkeitä että saa niiden napsimisen aloitettua ennen kuin lepän siitepölyt iskee. Siellä sitten seisoin hetkisen allergialääkehyllyn edessä miettien vaihtoehtoja kunnes symppis farmaseuttipoitsu varasti mun huomion rohkeasti siitä huolimatta että oli nappikuulokkeet korvissa (tätä tapahtuu hyvin harvoin, mulle ainakaan). Ystävällisesti hän sitten suositteli tällaisia uutuuslääkkeitä joiden ottamiseen ei tarvitse nestettä, vaan ne liukenee suussa. Eivätkä nämä väsytä niin kuin Heinix, kuulemma. Ajattelin sitten, että tämähän on hyvä idea, vielä kun tämä farmaseutti kertoi niillä olevan erinomainen hinta-laatusuhde! Hetken harkitsin ottavani 30kpl pakkauksen koska tarvitsen niitä kuitenkin ja se oli suhteessa edullisempi, mutta otin sitten kuitenkin vain kymmenen pillerin paketin, ihan testatakseni miten ne toimii mulla. Ja onneksi otin vain kymmenen!  Töissä nappasin sitten ekan tabletin suuhuni, ja se oli ihan hirvittävän makuista! Hyi kamala! Ihan kuin olisi pistänys suuhun kuivaa hammastahnaa. Se tabletti mureni suuhun tosi nopeasti, mutta suuhun jäi se maku ja jauhoinen tuntu hetkeksi sen jälkeen. Nyt en tiedä miten selviän vielä yhdeksästä pilleristä! >__<

Ei kai ulkona tarvitse käydä kuin kerran kolmessa päivässä

Oon viime päivinä linnoittautunut vain sisätiloihin, kun ei ole ollut töitä ja koska päälle pukeminen ja ihmiseltä näyttäminen on yleensä aika rankkaa. Tänään kuitenkin saatiin Martin kanssa aikaiseksi sen verran, että raahauduttiin pihalle ja käytiin tuossa vajaan parin kilsan päässä Viherlandiassa kattomassa kasveja ja sisustustavaraa. Täytyy joskus käydä siellä kun on rahaa, sen verta lyhyt matka sinne on ja siellä oli tosi kivoja esineitä ja jättivalikoima kasveja! Mukaan tarttui Iittalan Outletista Taika-sarjan kaksi 0,4dl sinistä mukia koska ne oli -50% alennuksessa. Tykkään niin siitä värityksestä ja kuvasta, lisäksi toi on hyvä koko! Ja koska ulkona oli kiva ilma, päätin ottaa kameran mukaan. Ehkä vielä joskus opin kuvaamaan.

Joku lennätteli tuollaista lennokkia, siitä kuului hauska pörinä.

Toi pieni mökki on niin söpö. Varmaankin joku saunarakennus, sillä se on lähellä isompaa taloa.

Lumella näkyi kivasti vain eläinten jälkiä, ei yksiäkään ihmisen jättämiä.

Piti sitä vähän poseeratakin.

Todistusaineistoa siitä että tuolla tuli tosiaan käytyä. :D

Lapset on vaarallisia.

Söpöjä palleroita!

Täytyy olla kyllä hullu jos hiihtää. Itelle tulee kylmät väreet kun vain ajattelee suksia.

Joensuun reissu

Olin tän viikonlopun Joensuussa M:n luona ja myös T tuli sinne, oli ihan hirmu kiva nähdä heitä taas! Syötiin hyvin ja katottiin hassu japsileffa ja kierreltiin Joensuussa vähän kaupoilla ja kuvaamassa. Parasta oli mm. intialainen ruoka, glitternoppien ostaminen ja kirpparilta löytynyt 50-luvun loistava saksalainen sanakirja josta löytyi saksankäännökset mm. sanoille ruosteenkarvainen, sillinhirttäjä, noitajuttu, tuhlaamiskiihko ja kellujaelosto. Naurettiin ihan katketaksemme noille sanoille, joiden suomenkielistäkään merkitystä ei tiedetty, lisäksi sieltä löytyi joitain eläinten äännähdyksiä ja mm. 'pyh'. : D Aion tulevaisuudessa käyttää ainakin sanaa sillinhirttäjä ja lisätä kaikkien sanojen perään -karvainen.

Ja sitten kuvia koska ne on kivempia kuin sanat.

Perjantai-illan piknik: kahden juuston salaatti ja vuohenjuusto-savukala-sipuli piirakoita.

Mun ekat nopat! Harmi etten saanu glitternoppien sarjaa. En ole varma pitikö se myyjä mua tyhmänä ja rasittavana vai vaan huvittavana kun intoilin ja valikoin noita noppia pienen ikuisuuden.

Susiherran kainalossa kuvailtiin kunnon turistikuvia.

Käytiin kurkkaamassa ortodoksista hautausmaata, siellä on aika söpö kappelintapainen.

Hautausmaalla kuvailun jälkeen hukkasin mun kameran linssinsuojuksen. Pengoin hyvän aikaa laukkua ja sit se löyty taskusta. Tyypillistä.

Onneksi ei ollut kovin kylmä, koska unohdin paksut sukkahousut eikä mulla ollut kuin tuo mekko ja sortsit. : D Kotiinmenomatka oli aika kamala, mulle taisi iskeä joku migreenikohtaus koska päätä särki niin kovasti ettei ikinä, enkä voinu kattoa ulos, pelata DS:ää tai kattoa puhelinta koska kaikkialla oli liian kirkkaat valot ja myös äänet sattui. Ihan kamalaa, olisin voinu vaan itkeä siitä kivusta, ei mulla ole ennen ollu migreeniä, jos toikaan oli sitä. Meinasin että kysyisin konduktööriltä onko niillä särkylääkettä, mutta en uskaltanu avata silmiä ja sit torkahdin. Sit vielä huomasin että Pieksämäellä on vajaan tunnin odotus, joten päätin lähteä ettimään sieltä apteekkia. No, eihän se apteekki jonka löysin ollu auki, mutta onneksi siinä vaiheessa raitis ilma oli vaikuttanut sen verran että päänsärky oli lieventyny huomattavasti ja selvisin kotiin. Ens viikolla sitten suuntana Kouvola ja sen jälkeisellä viikolla Hämis, kunnon reissaamista taas tiedossa!

LoL

Oon nyt pelannu yli puoli vuotta League of Legendsiä sellaisessa teinipoikaporukassa (16-18-vuotiaita, jotkut harvat on ~ 20v.), johon päädyin jokusen mutkan kautta (yksi heistä on kaverin kaveri tai serkku tai joku). On ollut jotenkin hassua päästä kurkistamaan teinipoikien elämään nyt kun itse on jo ihan muuta kuin teini, virallisesti ainakin. Suurin osa niiden jutuista on sellaisia, joita ei olis tarvinut tietääkään ja toisaalta iso osa keskustelujen aiheista on sellaisia mitä saattoi kuvitellakin; tytöt, mopot/autot, tietokoneet, pelit, jne. Hassua on myös se, että oon muodostunut kohtuullisen suosituksi noiden poikien keskuudessa ja koko ajan laajenee se porukka joiden kanssa olen pelannut ja mut kyllä muistetaan aina. Välillä oikein kiistellään missä porukassa mun pitäis pelata! Ilmeisestikin eivät ole kohdanneet kovinkaan montaa tyttöä joka pelaa kyseistä peliä, vaikka kuvittelen ainakin, että meitä on enemmän kuin uskoisi. Onneksi mua arvostetaan myös pelitaitojeni takia, eikä vain siksi että olen tyttö. Tai ainakin uskon ja toivon niin. :D

Hassua tässä suosiossa on se, että 6-7 vuotta sitten olisin tehnyt vaikka mitä että olisin saanut vastaavanlaista huomiota pojilta, en vain uskaltanut sitä hakea enkä tiennyt miten se edes onnistuisi. Ja nyt saan sitä vain olemalla oma hiukan höpsö itseni. Väittävät vielä, että yksi heistä on muhun kovin ihastunut. Uskon että kyseiset puheet on pääasiassa liioiteltuja, koska en muista edes kauheasti jutelleeni tälle tyypille tai pelanneeni kauheasti hänen kanssaan. Ehkä nämä ihastuksesta irvailijat yrittävät peittää sillä oman tykästymisensä, en tiedä. :D Tilanne on joka tapauksessa hiukan hassu, vaikka onhan se toki myös imartelevaa että miusta pidetään omana itsenäni, ihan sama kuka pitää! Oon tosin huomannut, että en saa ottaa liian vakavasti itteäni, sitä mitä musta puhutaan ja ajatellaan tai mitä itse sanon. Monesti juttujen laatu etenee poluille jotka olis aiemmin saanut mun posket hehkumaan enkä olis ikinä suvainnut että musta puhutaan niin kaksimielisissä ja likaisen tuntuisissa yhteyksissä. Mutta oon vuosien varrella oppinut suhtautumaan itteeni huumorilla, se on ehkä tärkeimpiä asioita mitä oon oppinut.

On kivaa että saa jutella Skypessä lähes päivittäin (tai ainakin silloin kun haluaa) jonkun kanssa näinä aikoina kun livenä ei tule kavereita nähtyä kovin usein. Eipä noi pojat varsinaisia kavereita ole, heitä harvoin kiinnostaa mitä mulle kuuluu, mutta välillä riittää jo se että saa tehdä jotain muiden kanssa ja höpöttää tyhjänpäiväisyyksiä. Eikä mua tota kyseistä peliä huvita yksinänikään pelata.

Lempparihahmojani  League of Legendsistä.