Munapäivä

Tänään iski kauhea pakkomielle saada pääsiäismunia, sekä suklaan että niiden ylläreiden takia, joten suuntasin kapungille hakemaan semmoisia. Pukeuduin keväisesti ja keräsin vaihteeksi tuijottavia katseita, mutta mitäs tuosta.

Robin Hoodista sai kymmenen dinomunaa kolmella eurolla, jee! Tästä puuttuu yksi, koska olin vähän loppasuu.

Oli tietty pakko avata kaikki munat ja kattoa yllärit, vaikka en kaikkea suklaata jaksanutkaan syödä kerralla.

En ihan ymmärtäny tätä. Ilmeisesti tällä voi piirtää jotain kuvioita, mut en ihan osannu.

Puolet leluista oli dinoja.

Tykkään etenkin tuosta derbistä kierosilmäisestä dinosta.

Jälkeen päin harmittaa, etten tajunnut ravistella munia kaupassa, koska kivoimpia leluista oli noi dinot! Koottavat asiat on hauskoja hetken, mutta pääasiassa ne on aika tyhmiä. :D Mitä tuollaisella bumerangilla muka tekee?

 Ja koskaanhan ei siis voi olla liian vanha tällaiseen, eihän?

Rovaniemiseikkailu

Tänä viikonloppuna oli kotimaamatkustuskuukauden viimeisenä kohteena Rovaniemi. Aiempina viikonloppuina kävin siis Joensuussa, Valkeakoskella ja Hämeenlinnassa ja nyt en vähään aikaan aio reissata mihinkään. Paluumatka on käynnissä ja matkaa on jäljellä noin kymmenen tuntia.Onneksi sain yhtenä ainoista koko bussissa vallata kaksi paikkaa itsekseni, kerrankin siitä mun "älä juttele mulle tai istu mun viereen" - aurasta on oikeasti iloa! Vaikka mulla nyt ei sinänsä ole mitään sitä vastaan että joku istuu mun vieressä, on yksin istuminen aina kivempaa, eikä mua oikeastaan huvittaisi nyt jutellakaan.

Rovaniemellä oli siis IOP, insinööriopiskelijapäivät. Lähdin mukaan koska J ja sen kaveri kysyi lähdenkö, ja kyllähän mulle seikkailut aina kelpaa! Vähän epäilytti mitä tästä tulee, koska en tunne tästä porukasta oikein ketään ja insinöörit (tai opiskelijat yleensä) ei nyt yleensä ole sitä rauhallisinta porukkaa. Menomatka meni silti ihan kivasti, en oikein tiedä mihin se 11 tuntia katosi kun vain neljä tuntia siitä meni katkonaisiin uniin. Ja Rovanimellä oli tosi kivaa J:n ja parin sen luokkakaverin kanssa. Kierrettiin rasteja kaupungissa omaan tahtiin ja suoritettiin ne jotka haluttiin. Iltabileet hotellilla oli loistavat, siellä ollut bändi soitti hyvin! Ja hotellissa oli hyvä nukkua, meillä kävi J:n kanssa tuuri ja saatiin yhteinen kahdenhengenhuone kun kaikki pariskunnat ei kuulemma päässy edes samaan huoneeseen!

Hienoa web-kameralaatua.

Rovaniemellä oli vielä lunta, mutta jotenkin ei edes tajunnu että oli niin pohjoisessa. Oon tottunu käymään Lapissa joko ihan  talvella kun lunta on metrikaupalla, tai kesällä kun hyttysiä on niin ettei ulos voi mennä. Ja kaiken lisäksi Rovaniemihän oli melkein kuin kaupunki! Toisin kuin Posio.

Niin ja näin poroja! Ja tuulimyllyjä. Ne on creepyjä. Jälkimmäiset siis.

Logoilua

Muutama viikko sitten saatiin typografian tunnilla tehtäväksi piirtää puolessa tunnissa logoehdotuksia hankkeelle nimeltä Spirit - trendikäs maaseutu. Siinä sitten piirreltiin luonnoksia silmät ristissä kahdeksan jälkeen aamulla epätietoisena siitä, miltä näyttää trendikäs maaseutu. Puolen tunnin jälkeen valittiin luokkalaisten ja opettajan kanssa ne parhaat luonnokset, jotka vietiin sitten kyseisen hankkeen työryhmälle lopullista valintaa varten. Multa valintaan lähti kolme luonnosta (hih) ja lopulta niistä yksi sitten valittiin hankkeen logoksi. Olin aika innoissani kunnes tajusin että se tarkoitti työskentelyä hiihtolomalla!

Mustavalkoinen, isompi versio logosta

No, logon teko ja viimeistely oli lopulta ihan hauskaa, tulipa treenattua taas vähän Illustratorin käyttöä. Värien ja fonttien kanssa sai hetken tapella, mutta onneksi opettaja sanoi kannustavasti, että "luota itseesi, osaat kyllä". Koko logoon hurahti helposti reilu 10 tuntia, aika paljon enemmän kuin aluksi kuvittelin. Seitsemän tuntia meni koulussa pelkästään viimeistelyssä ja graafisen ohjeiston tekemisessä. Välillä teki mieli repiä hiuksia päästä, mutta lopulta ei kyllä haittaa, ettei tuosta rahallista palkkiota saanut. Opin nimittäin tämän kanssa asioita, jotka koulussa opetetaan vasta kolmannella luokalla. Sain siis pienen etulyöntiaseman luokkalaisiin nähden logon teossa! :P Palkkioksi luvattiin jokin pieni tuotepalkinto.

Kampanjasta kertova juttu ja logo ilmestyivät PK:ssa 12.3.

Eilen tuon tuotepalkinnon sitten sain ja se osoittautui positiiviseksi yllätyksekseni kahdeksi Iittalan posliinipurnukaksi. En oikein tiedä mitä noilla pitäisi tehdä, mitä niiden sisälle kuuluu laittaa kun kannet eivät ole edes tiiviitä, mutta ehkäpä keksin sen vielä. Jotain pikkukrääsää niihin voi helpostikin ilmestyä. :D

Purnukat ja alkuperäiset luonnokset.

Olen ihan ylpeä itsestäni, vaikka juttu onkin vielä aika pieni, eikä mitenkään suuresti näkyvä. On tuo kuitenkin ensimmäisiä asioita, joita multa on julkaistu missään virallisesti! Kyllä tää ura tästä vielä urkenee. :3


PS. Tänään koulussa sain ihan palkallista työtä tähän hankkeeseen liittyen. Wuhuu!

Cocktailbileet

Hienostuneesti maisteltiin lauantaina cocktaileja. Pitihän sitä nyt uusia laseja ja shakeria testata. Shaker ei ollut kovin yhteistyöhaluinen ja cocktailkirja yritti saada meidät humalaan. Cosmopolitaneihin piti kyllä lisätä reilusti karpalomehua. Pelattiin Aliasta (me Annan kanssa voitettiin) ja Munchkinia, joskin keskittymiskyky loppui ennen kuin päästiin luolaseikkailussa loppuun. Ei ollut reilua että kun me luuserit pidettiin yhtä, niin paremmin pärjäävät liittoutui meitä vastaan. Sitten laulettiin Singstaria monta tuntia, niin että ääni oli käheä vielä seuraavanakin päivänä. Nukkumaan mentiin vasta aamukuudelta, aika meni käsittämättömän nopeasti.

Jännää, että blogin kirjoittaminen alkaa innostaa usein silloin kun kirjoitetaan Annan kanssa. Ilmeisesti kirjoittaminen poikii jotenkin lisää kirjoittamista. Onkin ollut ihan liian pitkä aika kun viimeksi kirjoitettiin!

Uusi tukka, vanha identiteetti

Muutama päivä sitten värjäytin äitillä hiuksiani, koska tajusin joku aika sitten järkytyksekseni, ettei mua enää pidetä punapäänä. Vaikka olin ajatellut että tavoittelen omaa väriäni pikku hiljaa, niin tajusin että epäpunapäisyys ei sovi mun identiteettiini. Siispä erilaisia vaihtoehtoja mietittyäni nappasin kaupan hyllyltä oranssihtavaa väriä (vaikka kirkkaanpunainen olis himottanu tosi paljon myös). Tulos on tosi oranssi ja kiva! Hetki meni tottua tähän, kun mulla ei ole ollu pitkään aikaan päässä näin kirkasta väriä, edellisestä värjäyksestäki on puolisen vuotta. Ennen värjäystä tukasta lähti vajaa 10cm ja vaikka se alkuun tuntui hurjan paljolta, niin on kyllä kiva kun ei ole enää niitä kuivia latvoja.

En ole ihan tyytyväinen näiden kuvien laatuun (tietenkin kameran asetukset on pielessä niissä ainoissa kuvissa jotka onnistuu muuten), siksi ne saa näkyä vaan täällä blogissa, ei Facebookissa. : P Täyttää ne tarkoituksen kumminkin, eli niissä näkyy tukka, vaikka se on ehkä hitusen vielä kirkkaampi luonnossa.

Ärsyttävästi ollut pari päivää kurkku kipeä, just kun oon toitottanut kaikille etten ole koskaan sairas. En aio nytkään olla, pidän flunssan poissa vaikka pelkällä tahdonvoimalla niin kuin aina ennenkin.

Yksityiskohdat

Oon viime aikoina huomannut takertuvani kaikenmoisiin yksityiskohtiin niin, että niistä on vaikea päästä yli. Kerran löysin itseltäni kammottavan näköiseksi haaroittuneen hiuksen, ja oli vaikea heittää sitä pois, kun se näytti niin karulta. Ennen joulua Citymarketissa oli pallonmallinen pingviinipehmolelu, jonka söpöydestä ja hassuudesta en vain päässyt yli. Kerran suihkun kaakeliseinään oli suihkuttelun aikana muodostunut hassuja pisaroita, joiden sisällä oli kai jonkinlainen pieni saippuakupla. Seisoin vain ja tuijotin niitä. Myös se näyttää hienolta, kun kaataa olutta lasiin, ja kun valo osuu siihen takaapäin, ne pienet kuplat ja se väri! Luminen maisema auringon paistaessa on yleisesti ollut tosi kaunista. Ja pari viikkoa sitten oltiin J:n kanssa Valkeakoskella kävelemässä jäällä, ja lumi oli muodostunut siihen todella jännästi. Harmittelin, ettei ollut kameraa mukana ja J tarjosi puhelimensa kameraa. Ajattelin, etten ole niin epätoivoinen sentään vangitsemaan sitä näkyä, mutta jonkin aikaa vielä tallusteltuamme, oli pakko pyytää sitä kameraa lainaksi. Vaikeuksien kautta sain sitten jopa ihan mukavia kuvia, tai ainakin niistä näkyy se mitä halusin. :D

Tarinamania

"Mania (maanisuus) on mielialahäiriö, jossa mieliala on epänormaalisti ja pysyvästi kohonneena ja kiihtyneenä mielialana, jota jatkuu vähintään viikon. -- Maanisessa tilassa oleva henkilö voi ajautua hakemaan mielihyvää tavoilla, joista on hänelle itselleen haittaa. Hän voi esimerkiksi käyttää rahaa yli varojen, sortua uhkapeleihin tai sopimattomaan sosiaaliseen käytökseen. Maanikkoa on kuitenkin vaikeaa hoitaa, sillä hän itse kokee olonsa hyväksi.

Manian oireisiin kuuluu tyypillisesti ylikorostunut itsetunto, vähentynyt unen tarve, puheliaisuus, kokemus ajatuksen kulun lennokkuudesta, huomiokyvyn häiriintyminen, lisääntynyt päämäärätietoinen toiminta ja taipumus sellaiseen mielihyvää tuottavaan toimintaan, jolla on suuri mahdollisuus johtaa kärsimystä aiheuttaviin seuraamuksiin. Jos näitä oireita esiintyy merkittävissä määrin yhdessä kohonneen mielialan kanssa, voidaan epäillä maniaa. --

 Mania voi aiheuttaa tarkkaavaisuuden ja päättelykyvyn heikentymistä sekä tapaturmia. Siihen liittyy usein myös nukahtamisvaikeudet. Maniassa univajeen vaikutus on kaksisuuntainen. Se aiheuttaa univajetta, joka puolestaan lisää maniaa joka ilmenee mm. ylivilkkautena ja haastavana käytöksenä. Siten myös unen puute voi aiheuttaa maniaa."

Näin sanoo Wikipedia maniasta ja sattumoisin tunnistin tekstistä joitain tuttuja piirteitä. En nyt tosin välttämättä allekirjoita, että toimintani/toimintamme olisi haitallista muutoin kuin niiden kanssaihmisten kannalta, joilta menee pikku hiljaa hermot kuulemaan asiasta. : D Vähentynyt unentarve, puheliaisuus ja kokemus ajatuksen kulun lennokkuudesta kuulostavat kuitenkin vähän liiankin tutuilta! Samoin kuin yleinen "epänormaali ja pysyvästi kohonnut ja kiihtynyt mieliala".

Kysehän on siis mun ja Annan merirosvotarinasta. Ollaan nyt kirjoitettu reilut kaksi kuukautta ja noin 350 sivua, eikä loppua näy. Kirjoitetaan helposti 10-14 tuntia kerrallaan, keskimäärin noin 20 sivua per kerta. Ei enää riitä, että varaa aikaa kirjoittamispäivänä, pitää myös ottaa huomioon moneen menee seuraavana päivänä kouluun. Ja helposti vaikka tiedostaisikin sen, että koulu alkaa aamulla kahdeksalta, voidaan istua koneidemme ääressä vielä kolmelta tai jopa neljältä. Tarina elää omaa elämäänsä, sitä on vaikea kontrolloida. Se vain tapahtuu. Me olemme vain välineitä sen ulospääsyyn.

Hahmoni Ramona

Muille ihmisille on vaikea selittää, mitä kirjoittaessamme oikeasti tapahtuu, ei sitä taida sellaiset ymmärtää joilla ei ole samanlaisia kokemuksia. En olisi itsekään välttämättä ymmärtänyt vielä joku aika sitten. Meidän hahmot on niin inhimillisiä ja uskottavia, että niillä on tarinan myötä oma elämänsä, he tekevät kuinka heille sopii, eikä kuten me haluaisimme. Kun tarina herää eloon, en enää kirjoita Annan kanssa, kirjoittajien persoonat jää hahmojen varjoon.

Tekisi mieli piirtää enemmänkin kaikkia mähmäyskuvia, mutta jotenkin ei saa koskaan aikaiseksi. Onneksi pärinää voi käsitellä - ja toisaalta lisätä suuresti - muillakin tavoin, kuten kuuntelemalla meidän tarinan Spotify-listaa. Ja lähettämällä Annalle pärinäviestejä. :D Asioiden ennakkoon spekuloiminen on hauskaa, vaikka tarina ei aina niille linjoille lähdekään. Samoin hahmojen loputon analysoiminen ja tulkitseminen. Tavallaan ihan hyvä, että nyt joululomalla tulee olemaan hiljaisempaa tarinan kannalta, ehkä sitä vihdoin saa nukuttua kunnolla. :D