Tulkoon valo

Se, että välillä on aivan kauhean vaikeaa olla, mahdollistaa kyllä sen että hyvien olojen aikaa osaa sitten arvostaa ihan uudella tavalla. Syksy meni todellakin sellaisessa usvassa, etten oikein edes osaa sanoa mitä olen tehnyt ja onko mulla ollut kivaa. Normaalisti muistan kyllä kausien huippukohdat, nyt tuntuu ettei niitä syksyllä juuri ollut. Kaikkeen tuolloiseen kivaankin tuntuu liittyvän niin paljon synkeyttä, että se nieli lopulta suurimman osan siitä valosta jonka hetkellinen hauskanpito tuotti. Tuo oli ehdottomasti pisin vastaavanlainen aika mulle ja monesti tuntuikin ettei se vaan voi mitenkään loppua, etten vain pysty olemaan enää onnellinen. En keksinyt mitään joka veisi ahdistuksen pois. Sillä ei ollut mitään tiettyä alkua, joten oli vaikea keksiä mitään millä korjata jotain minkä ei varsinaisesti pitäisi olla rikki. Onneksi arki kuitenkin liikutti eteenpäin sen verran tasaisesti, etten päässyt hukkumaan ahdistuksen pyörteilevään virtaan.

En ole ihan varma milloin muutos parempaan alkoi ja vielä vähemmän ymmärrän miksi. Erään aiemman tekstin perusteella valoa alkoi näkyä marraskuun alussa, mutta silloinkin oli vielä hetkittäin hankalaa ja ahdistuksen mörkö tuntui vaanivan jokaisen nurkan takana. Mua vähän jännitti joulu, sillä vuosi sitten se oli mulle hirvittävän vaikeaa aikaa. Oli jotenkin mahdotonta ymmärtää miksi mie olen yksin ja kaikilla muilla oli joku tärkeä. Vanhempien luona ahdistus moninkertaistui koska piti yrittää olla reipas vaikkei olisi jaksanut, niinpä taisin viettää jo joulupäivän iltaa itsekseni. Se ei tietenkään ollut sen parempi. Mutta nyt joulu meni oikein mukavasti, oli oikeasti terve olo. Vähän samanlainen kuin voisin kuvitella jonkun pitkään raastaneen, ärsyttävän flunssan jälkeen. Jotenkin kevyt ja helppo olla! Enää ei tule juuri ollenkaan ahdistusajatuksia ja jos tuleekin, niitä osaa käsitellä jotenkin huomattavasti terveemmällä otteella. En kiellä itseltäni noita tunteita, mutta en toisaalta anna niille liikaa painoarvoa ja tiedän että kaikki tulee olemaan vielä paremmin.

Ihanaa kun tuli viimein oikeasti kylmä!

Elämänilon palautumisessa helpottaa huimasti se, että mun tän kevään suunnitelma Kouvolasta pois muuttamisesta alkaa hahmottua. Kimppakämppämahdollisuudesta on puhuttu, asuntojen hintoja selvitetty ja työharjoittelupaikkoja kyselty. Kaikki nämä vahvistaa tunnetta siitä että tämä tapahtuu oikeasti, että yksi pitkäaikaisista haaveistani todella toteutuu.

Lisäksi ilahduttaa mittakaavassa huomattavasti pienemmät asiat. Oon ihan järisyttävän innoissani tällä hetkellä Star Warsista ja oonkin käynyt katsomassa uusimman leffan teatterissa jo kaksi kertaa. Vastaavaa ei olekaan tapahtunut aiemmin kuin Sormusten Herran kohdalla! Lisäksi meillä on tulossa aiheeseen liittyvä rope, jossa kivaa on teeman lisäksi se, että pääsen pelaajaksi! (Vähän olen ylpeä, että mun ropet on käännyttänyt myös mun kaverit ropettajiksi, hihhih.) Onnistuin luomaan hahmon joka on tosi erilainen kuin mun mikään aiempi hahmo, mutta joka ei kuitenkaan ole mukavuusalueeni ulkopuolella. Lisäksi se sopii Star Warsin maailmaan ja hahmotyyppien joukkoon hienosti! Nyt en malta odottaa että pääsen kokeilemaan hahmoani käytännössä!

Lysa, hahmoni Star Wars -ropeen.

Nyt olen huomattavasti optimistisempi tulevaisuuden suhteen ja se tuntuu hienolta. Aiemmin olin varma, ettei tulevaisuudella ole antaa mulle muuta kuin lisää kurjuutta ja ahdistusta. Nyt kuitenkin tiedän, että vaikka tulevaisuudessa on epäilemättä niitä vaikeitakin aikoja, niin on myös paljon hyviä hetkiä.