Pääkaupunkiseudulle ja takaisin

Pidän junalla matkustamisesta. Jotenkin tunnelma junassa on lähes aina mukava, on kiva katsella nopeasti vaihtuvia maisemia tai lukea tai mitä nyt haluaakaan tehdä. Koko ajan menee eteenpäin, vaikka liike onkin niin tasaista, että se on helppo unohtaa. Olen aikaa sitten oppinut olemaan välittämättä junien myöhästymisestä juurikaan, sillä se vain on yksi niitä asioita, jotka eivät muutu miksikään vaikka kuinka turhautuisi ja hermostuisi. Tietysti välillä on vain huonoja päiviä kun väsyttää, eikä haluaisi odottaa myöhässä olevaa junaa kylmällä asemalaiturilla, mutta pääasiassa junailu on yksinomaan rentouttavaa ja kivaa.

Tänä viikonloppuna tuli reissattua junalla pääkaupunkiseudulle sekä tapaamaan yhtä ystävääni, että osallistumaan hänen isoveljensä 30-vuotissynttäreille. Olin viimeiseen asti vähän epävarma juhlien ja koko reissun suhteen, sillä laskeskelin etukäteen, että se tulisi väkisinkin varsin kalliiksi, enkä muutenkaan ollut varma miten kaikkeen pitäisi suhtautua. En kuitenkaan tuntenut ennakkoon ystäväni lisäksi juuri ketään juhlista ja päivänsankarikin on kuitenkin jäänyt varsin etäiseksi siihen nähden että olemme tienneet toistemme olemassaolosta ystäväni kautta n.21 vuotta. Ajattelin kuitenkin ottaa koko jutun kokemuksena, sillä tiedossa oli kuitenkin juttuja joita en ollut aiemmin tehnyt.

Kaikki huolet liittyen omaan viihtymiseeni juhlissa osoittautuivat kuitenkin aiheettomiksi varsin pian, sillä siellä oli tosi hauskaa. Ensimmäiseen osaan pippaloita, ennen cocktailhenkisiä juhlia, kuului metsässä rämpiminen kaatosateessa, mikä ei tuntunut ollenkaan hauskalta silloin puolen tunnin jälkeen kun kaikki vaatteet olivat alusvaatteita myöten märkinä ja kengät hölskyivät vettä ja tiedossa oli vielä 40min junamatka takaisin ystäväni luo ennen kuin saisi päälle mitään kuivaa. Nyt koko juttu tuntuu tosin jo huvittavalta, sillä siitä selvittiin ja koko loppuillan pysyimme kuivina.

Itse juhlissa tuli naurettua paljon ja syötyä hyvin, jatkot olivat Dtm:ssä, jossa en ollut koskaan käynyt. Mua oli vähän peloteltu siitä ennakkoon ja mulla oli omatkin epäilykseni, sillä en pidä yökerhoista juurikaan, enkä ole sellaisissa käynyt tosi pitkään aikaan. Helsingin hintatasokaan ei oikein miellyttänyt opiskelijan kukkaroa. Kaikesta huolimatta tunnelma oli heti hauska kun synttärisankari johdatti meidät suoraan siihen osaan baaria, jossa oli pieni tanssilattia ja 90-luvun hittejä ynnämuuta outoa musaa. Tanssittiin koko sen reilu pari tuntia ja laulettiin ystäväni kanssa biisejä mm. Smurffi-sanoituksilla niin että kanssaihmiset saivat hävetä. Lopulta sattui sekä jalkoihin, joissa mulla oli 12 cm korkoa, että kurkkuun, ja onneksi lähdimme vielä silloin kun oli kivaa, ettei tunnelma päässyt missään vaiheessa lässähtämään.

Ei siis kaduta yhtään jos tän reissun takia joutuu nyt sit loppukuusta makaronidieetille, koska oli niin kivaa! Lähtiessä piti miettiä kumpi on pienempi paha, yhä märät tennarit vai korkkarinilkkurit jotka sattuu päkiöihin. Kumpikin kenkävaihtoehto kertoi mielestäni onnistuneesta reissusta eikä siis haittannut lopulta ollenkaan istua junassa sukat vähän kostean tuntuisina.