Heppatytön paluu

Taas oon saanut tuskailla sen kanssa, kun en vaan osaa innostua mistään sillai hillitysti. Normaalisti. Vaan aina pitää mennä täysillä, täysvaltaiseen pärinään asti jolloin päähän ei mahdu mitään muuta kuin se yksi asia. Kyseinen asia voi olla joku ihminen, tai sitten se voi olla harrastus, peli, sarja, tai oikeastaan mitä vaan. Kesäkautena se asia on nyt ollu Rajakatse ja esim. vuosi sitten se oli mun ja Annan tarina. Nyt mun ajatukset ja ajankäytön on vallannut hevoset ja ratsastus. Oon viime päivinä/viikkoina käyttänyt luvattoman paljon aikaa katsomalla heppavideoita Youtubesta (enkä tavallisesti katso videoita juuri koskaan), lukemalla heppablogeja ja etsimällä uusia ratsastusvarusteita. Ratsastamassa ollaan käyty siskon kanssa nyt kolme kertaa neljän viikon sisään. En ole koskaan ratsastanut noin usein noin pienen ajan sisään. Ja nyt ollaan käyty joka kerta samassa paikassa, mikä on tosi kivaa kun oppii tuntemaan tallin tapoja ja ihmisiä. Se ei kersana hyvää tallia etsiessä ollut mitenkään oletusarvoista.

Tän päivän tunnista jäi vähän paha mieli, koska törttöilin aika paljon. En ollut ihan mukana kun nosteltiin laukkoja ja ratsuni lähti ilman pyyntöäni kiitämään pitkin maneesia ja meinattiin aiheuttaa vaaratilanne kun jouduttiin liian lähelle ponia josta heppani ei ilmeisesti juuri pitänyt. Toisella kerralla melkein putosin ja lisäksi en ollut ihan perillä siitä miten pitäisi antaa tilaa ratsukoille joilla on etuajo-oikeus ja siten ilmeisesti sain epävarman olon myös muille ratsastajille. Lopputunnista meni kyllä tosi hyvin, taisin sisäistää jotain siitä mikä mun asennossa on ollut pielessä, sain heppani keskittymään ja tottelemaan, jne., mutta silti vähän harmittaa jos aiheutin muille epävarmuutta tunnilla. Hävettää ja tekis mieli olla menemättä kyseiselle tunnille enää koskaan, mutta eihän asiat sillä tavalla ratkea. Pitää vain oppia virheistään ja nousta takaisin satulaan, olla aikuinen. Ja näyttää ensi tunnilla, että en ole tahallani tyhmä ja muista piittaamaton, mulla on vain välillä vähän pitkät piuhat kun pitäisi oppia jotakin uutta.