Larppi-innostus!

Ilmoittautuin viime viikolla elämäni ensimmäiseen larppiin! Oon halunnut osallistua sellaiseen jo vuosikausia, siitä lähtien kun teininä suunnittelin karkaavani Korson metsiin larppailemaan nettikavereiden kanssa ilman vanhempien lupaa. Etenkin viime vuosina oon kateellisena katellu kavereiden larppikuvia ja toivonut että pääsisin vastaavaan mukaan itsekin.

Sehän ei ole koskaan tietenkään vaatinut mitään muuta kuin sitä, että vain ilmoittautuisi mukaan ja menisi. Helpommin sanottu kuin tehty kuitenkin, koska oon jo pitkän aikaa ollut sitä mieltä, että olen surkea näyttelijä, enkä ollut varma miten selviytyisin larpista. Ja yksinään lähteminen on kuitenkin aina aika iso kynnys. Nyt viime aikoina M:n kanssa ropetellassa oon kuitenkin eläytynyt hahmooni niin paljon, että tuli sellainen olo ettei larppaaminen ole lopulta mitään muuta kuin sen eläytymisen ilmentämistä myös ulospäin. Etenkin jos saisi sellaisen hahmon, joka on itseään lähellä, tai sen tyylinen mitä on aiemminkin pelannut, niin ei tarvitsisi lopulta edes juurikaan näytellä, eläytyä vain. Lopulta aloin olla myös niin turhautunut tähän eristyneiseen elämään, että olin valmis jo lähtemään yksinkin. Siellähän sitä tutustuisi sitten, vieläpä ehkä paremmin kun ei ole ketään tuttua kehen tukeutua.

Sittenpä taas kerran larp.fi:n larppikalenteria selaillessani silmiin osui Rajakatse-larpit joita on touko- ja syyskuun välillä kolme. Niiden kuvailussa sanottiin, että ne sopivat myös aloittelijoille ja tuollainen tavernaan keskittyvä larppi kuulosti itsestäkin sellaiselta helpolta, johan sitä Enelyassa tuli usein ropetettua tavernassa! Hetkisen rohkeutta kerättyäni ilmoittauduin sitten noista kolmesta keskimmäiseen, eli siihen joka on heinäkuussa. Ja tietenkin tästä hienosta tapahtumasta piti ilmoittaa Facebookissa. Onneksi ilmoitinkin, sillä sitä kautta A innostui Rajakatseesta myös ja ei mennyt kauaakaan kun se oli innostanut mut lähtemään kanssaan myös siihen ensimmäiseen toukokuun lopulla pidettävään larppiin. Ja onneksi innosti, miten ihmeessä olisin jaksanut odottaa heinäkuuhun asti! Nyt vaan odottelen vastausta ilmoittautuessa tekemiini kysymyksiin käytännön järjestelyihin liittyen, sillä kyseisen larppiyhdistyksen sivut ovat aika kammottavat, eikä sieltä löydy mitään sen suuntaisia ohjeita. Kaikkea muuta kyllä. Joskin hyvin heikosti löydettävissä. 

Viime yönä näin jo unta tuosta larpista. Siinä unessa tuonne ei ihan noin vaan ilmoittauduttukaan, vaan siihen kuului myös haastattelu, jossa otettiin selvää siitä millaisella hahmolla haluaisi pelata, miten se sopii peliin ja vielä miten on sitoutunut pelaamiseen. Siinä oli kätevää että kaikki kokoukset yms. järjestettiin täällä Jyväskylässä (vaikka larpit on Hollolassa?), niin mun oli helppo lupautua. Lisäksi kiltti ja palvelualtis luonteeni kiinnosti, joten pääsin heti mukaan ison halauksen kera! Tosin sain hahmokseni haltiasairaanhoitajan, jolle sain keksiä kyllä itse luonteen ja kaikki, mutta sekä haltioille että hoitajille kuului joku tietty pukukoodi. Haltioiden piti pukeutua hallitsijansa mieliväriin vaaleansiniseen ja hoitajilla kuului olla valkoinen alusmekko ja sen päällä lyhythelmainen ja - hihainen tunika. Ja sitten mua vähän harmitti etten pääsisikään käyttämään mun hienoa käsinommeltua mekkoa, vaan mun pitäisi tehdä uusi tylsä tunika.

Jännityksellä siis odotan millaisen hahmon saan, muutenkaan ei malttaisi odottaa! Siitä tulee varmasti hauskaa. : 3 Ja lopulta on tosi kivaa, ettei tarvitsekaan mennä yksin! On kuitenkin hyvä ettei tarvitse olla yksinään se joka on pihalla kaikesta. Ja meillä A:n kanssa on varmaan niin tyystin erilaiset hahmot, ettei ne varmaan kauheasti samoissa porukoissa hengaile.

(Jostain syystä Bloggerin mielestä on kivaa että tää teksti on pienikokoista vaikka kuinka yritän säätää. Kirjotinko niin paljon että se ei muuten mahtuisi? :D)