Pohdintoja

Oon ollut viime päivinä jotenkin kummallisen alavireinen. En oikein tiedä mistä se johtuu. Tai on mulla epäilys mahdollisesta osasyyllisestä, mutta ei mitään hajua siitä mitä voisi tehdä sen korjatakseni.

Perjantaina oli lähtö Vantaalle tapaamaan larppikavereita ja mun oli jotenkin hirvittävän vaikeaa innostua siitä vaikka ihanista ihmisistä onkin kyse. Yleensä innostun kaikesta niin helposti ja niin paljon, joten se oli tosi outoa. Vielä asemalla myöhässä olevaa junaa Annan kanssa odotellessamme mietin että olisiko vain pitänyt jäädä kotiin. Oli tosi ristiriitaista kun tiesin että on tulossa kiva viikonloppu parhaassa seurassa ja silti ei vain yhtään huvittanut. Ikään kuin joku apeus olisi pakkopaidan lailla pitänyt innostuvaa minääni aisoissa ja aloillaan tukahduttaen kaiken innon.

Viikonlopun aikana useamman kerran tuli fyysiseltä tuntuva ahdistus liiasta metelistä ja liian monesta päällekkäin puhuvasta ihmisestä sisätiloissa. Oli vain pakko poistua tilanteesta joko konkreettisesti lähtemällä kokonaan huoneesta tai henkisesti keskittyä hetken aikaa esim. piirtelyyn tai puhelimen pläräämiseen. Mulle tulee noita oloja joskus muutenkin, mutta ei ennen tuossa seurassa eikä koskaan noin usein. Koko ajan oli vähän sellainen olo etten ole lainkaan oma itseni. Yleensä pystyn peittämään tai unohtamaan apeuden ja ahdistuksen kun pääsen ihmisseuraan, ja nyt siitä ei kummallisesti ollut juurikaan apua.

Kävi taas myös ilmi se oma sosiaalinen rajallisuus; mulla valitettavasti ottaa aikansa olla täysin vapaasti ihmisten kanssa. Viikonloppuna huomasin monesti sen muurin jota rakennan ympärilleni ja epäilen että muut vaistosi sen myös. Ei ollut edes riittävästi humalaa ja intopinkeilyä pitämässä muuria näennäisesti alhaalla. Mua ärsyttää tavattomasti tää vaikeilu, mutta sitä on vain todella vaikea muuttaa miksikään. Ja oon toisaalta miettinyt, että se saattaa olla myös niin vahvasti persoonajuttu, ettei siitä edes voi päästä lopullisesti eroon.

Toivon että tää olotila on ohimenevä, niin kuin varmasti onkin, ja johtuu vain jonkinlaisesta piilostressistä. Ensi viikolla onneksi pääsee mökille, koska jos kyse on minkäänlaisesta stressitilasta, niin siitä kyllä pääsee varmasti saaren rauhassa kun siihen ei kerta ihanien ihmisten seura auttanut.