maanantai 20. heinäkuuta 2015

Ahdistus. Sitä voi harhauttaa ja juosta karkuun aikansa. Mutta lopulta se aina löytää.

Melkein uskon sitä ääntä, vaikka tiedän ettei pitäisi. Se on vain niin uskottava. Sillä on hyviä perusteluita joita kaikkia en pysty kumoamaan.

En halua nähdä ketään. Ahdistuin kun äiti soitti. Pelkään että joku huomaa. Tai ei huomaa.

1 kommentti: