Nummi-juhannus

Viikko sitten tapahtui Nummirock ja sitä myöten virkistävän erilainen juhannus. En sinänsä ole kokenut että mökillä tai veneellä rauhallisesti vietetyissä juhannuksissa olisi jotain vikaa, mutta on ehdottomasti kiva kokeilla eri juttuja. Festareilla ei ole muutenkaan tullut käytyä aiemmin kuin kerran.
 
Alkuun jännitti kun en tiennyt mitä odottaa, ja porukkaan ja paikkaan asettuminen otti aikansa. Aiemmin on kuitenkin tottunut olemaan metsässä tietyllä porukalla ja vähän eri meiningeissä, joista tämä tilanne erosi jossain määrin. Muutenkin mua vähän hermostutti porukkaan liittyminen kun tiedän itsestäni sen kuinka vaikea on joskus sulattaa uusia ihmisiä omassa tutussa porukassa. En nyt toki kaikille ollut edes täysin uusi ihminen, mutta silti.

 Siinä tapasin sitten paljon uusia ihmisiä ja hengailin Annan myötä siellä sun täällä. Sain jalkahieronnan joka koski jalkapohjaan vielä päivien jälkeen. Maistoin sahtia. En maistanut montaa muuta epäilyttävämpää juomaa. Opin jälleen puska-asioinnin jalon taidon. Sammutin nuotion sytytysnesteellä. Heitin talviturkin peseytyessäni järvessä. Kävin kaikenlaisia keskusteluita kaikenlaisten ihmisten kanssa. Soitin kazoo-pilliä. Sanoin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä "turpa kiinni". Ja uudestaan saman illan aikana samalle ihmisille. Näin jopa kolmesta bändistä osan. Nukuin asuntovaunun keulassa kolmen semivieraan ihmisen kanssa. Mätsäsin asuni vahingossa oluttölkkiin. Kaiken kaikkiaan: pidin hauskaa!

Mua ilahdutti se, kuinka jossain vaiheessa joku keksi alkaa naljailla mulle siitä kuinka aina riehun. Vitsi sai nopeasti tuulta siipiensä alle ja sitä käytti monet ja useita kertoja. Oltiin just Annan kanssa juteltu siitä kuinka kettuilu on eräänlaista välittämistä ja tällainen viimeistään sai mut tuntemaan oloni tervetulleeksi ja osaksi leiriporukkaa. Pitää tietää toinen kuitenkin jossain määrin hyvin ennen kuin sille kehtaa alkaa vittuilla edes vitsillä.

Lisäksi mua ilahdutti ikäänkuin toinen ääripää ihmiskohtaamisissa: se että osataan lukea toista sen verran, että jos toinen kaikesta naureskelusta huolimatta näyttää pitävän tilannetta epämukavana, se on syytä lopettaa. Monesti ainakin itse peitän epävarmuuteni ja epämukavuuteni naureskeluun. Se vaatii jo vähän silmää, että huomaa mitä tuntemuksia naurun taustalla on. Vielä kun myöhemmin keskusteltiin asiasta kyseisen ihmisen kanssa, johon olin juuri tutustunut, tuli varsin luottavainen olo siitä, että kyseinen ihminen on ulkokuorestaan ja ulosannistaan huolimatta varmasti erittäin hyvä tyyppi.

Tuli jo silloin puhuttua siihen malliin, että ensi vuona uudestaan, eikä mieli ole muuttunut! Ehdottomasti uusimisen arvoinen juhannuskokemus!