Rajakatsehaikeus

Tänään sunnuntaina autolastillinen larppaajia kamoineen suuntasi viimeistä kertaa pois Rajakatseen mailta tänä vuonna. Paikalle palataan vasta puolen vuoden päästä. En ole suostunut vielä sisäistämään asiaa kunnolla, sillä se tuntuu pahalta ja surettaa. Miten voin olla erossa siitä kaikesta ihanasta niin kauan? Onneksi noihin ihmisiin on päässyt tutustumaan viimeistään tänä kesänä niin hyvin, ettei varmaan tarvitse olla heistä kaikista erossa koko tuota pitkää aikaa. On silti käsittämätöntä miten nopeasti tämäkin larppikausi meni ja miten olen joskus voinut olla ilman sitä kaikkea. Kaikki siellä metsässä on niin kotoista ja tuttua, siellä mieli lepää vaikka keho ei lepäisikään. Koskaan ei ole tylsää, aika menee kuin siivillä ja kelloa ei haluta ollenkaan katsoa. On kyllä ollut elämäni parhaita päätöksiä lähteä tuohon mukaan vaikka silloin pelottikin! Pelikokemukset ja uusiin ihmisiin tutustuminen on muuttanut mua ihmisenä aika paljon, osaan nykyään heittäytyä asioihin larppaamisen ulkopuolellakin ihan eri tavoin kuin ennen. Olen kyllä yhä oma itseni, mutta vain paranneltu ja kehittynyt versio.

Tän viikonlopun peliin liittyi jännitystä muustakin syystä kuin siitä, että tiesi sen olevan viimeinen pitkään aikaan. Mun piti myös tehdä uusia juttuja hahmolleni, mutta jo pitkään mua vaivannut ahdistusstressitila lamautti viime viikollakin, enkä saanut mitään aikaiseksi. Silti kaikesta huolimasta kaikki meni hyvin, paremmin kuin olin uskaltanut toivoa. Turhaan sitä taas huolehti. Kuten Annakin sanoi, Rajakatseessa onnistuu vain olemaan kerta kerralta hauskempaa. Joka kerta tuntee ihmisiä paremmin ja osaa olla luontevammin. Olen edelleen otettu ja valtavan iloinen siitä, kuinka avosylin meidät on otettu vastaan, vieläpä yhdenlaiseen inside-piiriin. Tietysti sellaisen eteen täytyy itsekin tehdä jotain, esimerkiksi mennä paikan päälle koko viikonlopuksi, eikä vain pelin ajaksi, ja olla muutenkin aktiivinen.

Kiitos Annalle taas kuvista ♥

Onneksi mulla on koko syksy niin täynnä, ettei ehkä ihan kauheasti ehdi ikävöidä Rajakatsetta, vieläpä kaikkea kivaa tekemistä. Kyseisen yhteisön IRC-kannullekin liittyminen oli loistava idea vaikka aluksi pelottikin. Sekin lievittää ikävää, kuten myös tieto, että nähdään kyllä taas, ennemmin tai myöhemmin!