Ei kai ulkona tarvitse käydä kuin kerran kolmessa päivässä

Oon viime päivinä linnoittautunut vain sisätiloihin, kun ei ole ollut töitä ja koska päälle pukeminen ja ihmiseltä näyttäminen on yleensä aika rankkaa. Tänään kuitenkin saatiin Martin kanssa aikaiseksi sen verran, että raahauduttiin pihalle ja käytiin tuossa vajaan parin kilsan päässä Viherlandiassa kattomassa kasveja ja sisustustavaraa. Täytyy joskus käydä siellä kun on rahaa, sen verta lyhyt matka sinne on ja siellä oli tosi kivoja esineitä ja jättivalikoima kasveja! Mukaan tarttui Iittalan Outletista Taika-sarjan kaksi 0,4dl sinistä mukia koska ne oli -50% alennuksessa. Tykkään niin siitä värityksestä ja kuvasta, lisäksi toi on hyvä koko! Ja koska ulkona oli kiva ilma, päätin ottaa kameran mukaan. Ehkä vielä joskus opin kuvaamaan.

Joku lennätteli tuollaista lennokkia, siitä kuului hauska pörinä.

Toi pieni mökki on niin söpö. Varmaankin joku saunarakennus, sillä se on lähellä isompaa taloa.

Lumella näkyi kivasti vain eläinten jälkiä, ei yksiäkään ihmisen jättämiä.

Piti sitä vähän poseeratakin.

Todistusaineistoa siitä että tuolla tuli tosiaan käytyä. :D

Lapset on vaarallisia.

Söpöjä palleroita!

Täytyy olla kyllä hullu jos hiihtää. Itelle tulee kylmät väreet kun vain ajattelee suksia.

Joensuun reissu

Olin tän viikonlopun Joensuussa M:n luona ja myös T tuli sinne, oli ihan hirmu kiva nähdä heitä taas! Syötiin hyvin ja katottiin hassu japsileffa ja kierreltiin Joensuussa vähän kaupoilla ja kuvaamassa. Parasta oli mm. intialainen ruoka, glitternoppien ostaminen ja kirpparilta löytynyt 50-luvun loistava saksalainen sanakirja josta löytyi saksankäännökset mm. sanoille ruosteenkarvainen, sillinhirttäjä, noitajuttu, tuhlaamiskiihko ja kellujaelosto. Naurettiin ihan katketaksemme noille sanoille, joiden suomenkielistäkään merkitystä ei tiedetty, lisäksi sieltä löytyi joitain eläinten äännähdyksiä ja mm. 'pyh'. : D Aion tulevaisuudessa käyttää ainakin sanaa sillinhirttäjä ja lisätä kaikkien sanojen perään -karvainen.

Ja sitten kuvia koska ne on kivempia kuin sanat.

Perjantai-illan piknik: kahden juuston salaatti ja vuohenjuusto-savukala-sipuli piirakoita.

Mun ekat nopat! Harmi etten saanu glitternoppien sarjaa. En ole varma pitikö se myyjä mua tyhmänä ja rasittavana vai vaan huvittavana kun intoilin ja valikoin noita noppia pienen ikuisuuden.

Susiherran kainalossa kuvailtiin kunnon turistikuvia.

Käytiin kurkkaamassa ortodoksista hautausmaata, siellä on aika söpö kappelintapainen.

Hautausmaalla kuvailun jälkeen hukkasin mun kameran linssinsuojuksen. Pengoin hyvän aikaa laukkua ja sit se löyty taskusta. Tyypillistä.

Onneksi ei ollut kovin kylmä, koska unohdin paksut sukkahousut eikä mulla ollut kuin tuo mekko ja sortsit. : D Kotiinmenomatka oli aika kamala, mulle taisi iskeä joku migreenikohtaus koska päätä särki niin kovasti ettei ikinä, enkä voinu kattoa ulos, pelata DS:ää tai kattoa puhelinta koska kaikkialla oli liian kirkkaat valot ja myös äänet sattui. Ihan kamalaa, olisin voinu vaan itkeä siitä kivusta, ei mulla ole ennen ollu migreeniä, jos toikaan oli sitä. Meinasin että kysyisin konduktööriltä onko niillä särkylääkettä, mutta en uskaltanu avata silmiä ja sit torkahdin. Sit vielä huomasin että Pieksämäellä on vajaan tunnin odotus, joten päätin lähteä ettimään sieltä apteekkia. No, eihän se apteekki jonka löysin ollu auki, mutta onneksi siinä vaiheessa raitis ilma oli vaikuttanut sen verran että päänsärky oli lieventyny huomattavasti ja selvisin kotiin. Ens viikolla sitten suuntana Kouvola ja sen jälkeisellä viikolla Hämis, kunnon reissaamista taas tiedossa!

LoL

Oon nyt pelannu yli puoli vuotta League of Legendsiä sellaisessa teinipoikaporukassa (16-18-vuotiaita, jotkut harvat on ~ 20v.), johon päädyin jokusen mutkan kautta (yksi heistä on kaverin kaveri tai serkku tai joku). On ollut jotenkin hassua päästä kurkistamaan teinipoikien elämään nyt kun itse on jo ihan muuta kuin teini, virallisesti ainakin. Suurin osa niiden jutuista on sellaisia, joita ei olis tarvinut tietääkään ja toisaalta iso osa keskustelujen aiheista on sellaisia mitä saattoi kuvitellakin; tytöt, mopot/autot, tietokoneet, pelit, jne. Hassua on myös se, että oon muodostunut kohtuullisen suosituksi noiden poikien keskuudessa ja koko ajan laajenee se porukka joiden kanssa olen pelannut ja mut kyllä muistetaan aina. Välillä oikein kiistellään missä porukassa mun pitäis pelata! Ilmeisestikin eivät ole kohdanneet kovinkaan montaa tyttöä joka pelaa kyseistä peliä, vaikka kuvittelen ainakin, että meitä on enemmän kuin uskoisi. Onneksi mua arvostetaan myös pelitaitojeni takia, eikä vain siksi että olen tyttö. Tai ainakin uskon ja toivon niin. :D

Hassua tässä suosiossa on se, että 6-7 vuotta sitten olisin tehnyt vaikka mitä että olisin saanut vastaavanlaista huomiota pojilta, en vain uskaltanut sitä hakea enkä tiennyt miten se edes onnistuisi. Ja nyt saan sitä vain olemalla oma hiukan höpsö itseni. Väittävät vielä, että yksi heistä on muhun kovin ihastunut. Uskon että kyseiset puheet on pääasiassa liioiteltuja, koska en muista edes kauheasti jutelleeni tälle tyypille tai pelanneeni kauheasti hänen kanssaan. Ehkä nämä ihastuksesta irvailijat yrittävät peittää sillä oman tykästymisensä, en tiedä. :D Tilanne on joka tapauksessa hiukan hassu, vaikka onhan se toki myös imartelevaa että miusta pidetään omana itsenäni, ihan sama kuka pitää! Oon tosin huomannut, että en saa ottaa liian vakavasti itteäni, sitä mitä musta puhutaan ja ajatellaan tai mitä itse sanon. Monesti juttujen laatu etenee poluille jotka olis aiemmin saanut mun posket hehkumaan enkä olis ikinä suvainnut että musta puhutaan niin kaksimielisissä ja likaisen tuntuisissa yhteyksissä. Mutta oon vuosien varrella oppinut suhtautumaan itteeni huumorilla, se on ehkä tärkeimpiä asioita mitä oon oppinut.

On kivaa että saa jutella Skypessä lähes päivittäin (tai ainakin silloin kun haluaa) jonkun kanssa näinä aikoina kun livenä ei tule kavereita nähtyä kovin usein. Eipä noi pojat varsinaisia kavereita ole, heitä harvoin kiinnostaa mitä mulle kuuluu, mutta välillä riittää jo se että saa tehdä jotain muiden kanssa ja höpöttää tyhjänpäiväisyyksiä. Eikä mua tota kyseistä peliä huvita yksinänikään pelata.

Lempparihahmojani  League of Legendsistä.

Pullailua

Tein tuossa muutama päivä sitten ekaa kertaa pullaa ihan itse. En ole koskaan ennen tehnyt pullataikinaa ja siitäkin on vuosikausia kun olen leiponut äidin kanssa pullaa, lähinnä korvapuusteja. Ja koska kamera on lojunut pitkään ihan hyödyttömänä, niin pitihän tästä historiallisesta tapahtumasta ottaa jokunen kuva!

Taikinan vaivaaminen ei ole kovin helppoa kamera toisessa kädessä.

Onneksi meillä on tiskikone! Ei huvittaisi tiskata tuota määrää käsin.

Taikina on kauniisti paisunut! Ja liesi on mukavan törkyinen.

Martin muovaamia vähän kurttuisia pullia.

Oli mun tekemät korvapuustitkin vähän mielenkiintoisen näköisiä, ettei sen puoleen. :D

Lopulta kaikki näytti kuitenkin tosi hyvältä (ja maistuikin, sehän on pääasia)!

Sitten vielä kermavaahtoa ja hilloa sylkevä kurttupulla, taustalla tyyppi jolle on käynyt veisten kanssa vähän köpelösti (mun joululahja Martille).

Takapihalla näkyy hyvin kuinka paljon lunta onkaan tänä talvena tullut.

Enemmän tai vähemmän kuolleiden kukkien asetelma ja näkymä takametsikköön.

Kyllä laskiaispullat maistuu erityisen hyvälle kun on tehnyt kaiken itse eikä vain ostanut kaupasta tai kahvilasta! Myös korvapuustit oli hyviä, vaikka en oikein tiennytkään kuinka paljon kanelia tulisi laittaa sinne väliin. Korvapuusteja tehdessä tuli mieleen se tuska pienenä kun yritti levittää margariinia taikinalle veitsellä ja aina sitä veistä tuli painettua liikaa jolloin taikina meni ihan kurttuiseksi. :D Muistan hermostuneeni rytistyvälle taikinalle useasti ja äiti joutui sitten levittämään sen margariinin, että pääsin siihen kivempaan hommaan; kanelin ja sokerin ripotteluun sekä taikinalevyn rullaamiseen.

Ja onneksi muuten päivät on jo sen verran pidentyneet, että jopa silloin on kohtuullisen valoisaa kun herään! Tuo takapihanäkymä keittiön ja olkkarin ikkunoista on niin mukavan talvinen.