Tatuointihype

Aagh, yksi työkaveri joi mun vesilasista, onneksi huomasin sen, jotta osaan varoa sitä lasia myöhemmin tänään! Millainen ihminen edes juo ihan satunnaisesta tiskipöydälle jätetystä lasista, joka voi olla kenen tahansa? Yy..

No mutta hauskempi asia on se, että mulla on uus tatuointi! Nyt pari päivää vanhana se ei enää kirvele tai ole kosketusarka tai niin punainen. Täytyy vaan yrittää olla kärsivällinen sen pesemisen ja rasvaamisen kanssa että se jatkaakin hyvin paranemista. Jännä kyllä, itse tatuointitilanteessa mua ei jännittänyt juurikaan ja edellisenä yönäkin sain nukuttua, pelkäsin että olisin ihan tosi hermostunut ennen sitä. Tatuoiminen sen sijaan tuntui yhtä ilkeältä kuin olin kuvitellutkin tohon kohtaan, nilkassahan se tuntui vaan hassulta. Aluksi ajattelin että en halua ensinnäkään kattoa sitä tatuoimista ja toisekseen ekojen viivojen vetäminen tuntui valehtelematta aika kamalalta. Mutta sitten aloin ajatella, että kipuhan on vaan tunne ja etenkään tässä tilanteessa siitä ei ole mitään haittaa. Ajattelin myös, että äkkiäkös se on ohi, joten voin samalla sitten ottaa kaiken ilon irti tilanteesta. Aloin fiilistellä eri kipuasteita, sitä missä kohtaa ja millaisella tavalla tehtynä tatuoiminen tuntui ikävimmältä ja missä ei oikein miltään. Tulin siihen tulokseen, että ikävimmältä tuntui mitä kauemmas tuosta käsivarren sisäsyrjän keskeltä mennään ja mitä ylemmäs, ja myös tasainen suora viiva oli ikävin. Sen sijaan pisteiden tekeminen tuntui vaan hauskalta. Lisäksi mua rentoutti se kun aloinkin kattoa tatuoijan työskentelyä, se oli yhtä rauhoittavaa kuin olisi kattonut jonkun piirtämistä ja kipu häipyi vielä enemmän taustalle. Loppujen lopuksi homma hoitui yllättävän nopeasti, ja toisaalta kyllä ajantaju katosi tatuointituolissa istuessa ihan täysin. Ja oli kiva kuulla sekä siltä mun tatuoijalta, että sen vieressä työskentelevältä kollegalta, että kuva on hieno ja sen ainoa vika on että se saisi olla suurempi. ^^

Menee kyllä varmaan hetki ennen kuin tottuu että tuo kuva on nyt tuossa. Tykkään siitä ihan tosi paljon, mutta tulee sitä hetkittäin ajateltua, että olikohan tää nyt ihan fiksua. Vaikka toisaalta jos en olis ottanu tota, haikailisin yhä sen perään, joten en usko että toi oli virhe missään mielessä. Oikeastaan aloin jo miettiä, että toiseen käsivarteen voisi tatuoida samanlaisen kehykseen jotain muuta! En tosin ole varma haluanko piirtää seuraavaa kuvaa itse. Jotenkin kun on niin perfektionisti, niin näkee tuossa kuvassa kohtia jotka eroaa siitä mun kuvasta, jota kuitenkin tuijotteli ja viilasi niin pitkään. Ei ne eroavaisuudet välttämättä huonoja ole, mutta eroja kumminkin. Uskon tosin, että ei niitä sitten enää huomaa, kun tuohon tottuu.

Oma kuva tatuoinnista.

Sumea havainavainnointikuva tatuoinnin paikasta.

Tunnelmavalaistu kuva tatuoinnista.