♥ Miksi tuntuu, että deittipalstoja pidetään jontekin noloina? Johtuuko se siitä, että jotenkin ihmiset yhdistää deittipalstat ja epätoivoisuuden toisiinsa? Eikös ne juuri ole tosi fiksuja keinoja löytää omanhenkistä seuraa, kun aika äkkiä näkee toisen mielenkiinnon kohteet ja ulkonäön (olettaen että kyseinen tyyppi ei huijaa)?
♥ Miksi joku on kehitellyt käsisaippuatörpön, johon ei tarvitse koskea ja markkinoi sitä hygienisempana vaihtoehtona normikäsisaippuoille? Kun saippuatörppöönhän kosketaan ENNEN käsien pesua, ei sen jälkeen? Ennemmin keskittyisin pyyhkeiden tai hanojen hygienisyyteen.
♥ Kuunnellaanko esim. Australiassa vaikka Euroopassa julkaistuja sesonkibiisejä (kesähitit, joulubiisit) samaan aikaan kuin julkaisumaassa, eli tavallaan vääränä sesonkina, vai julkaistaanko ne siellä vasta oikeana sesonkina?
♥ Onko rahojaan aina pakko käyttää fiksusti? Enkö voisikin ostaa jonkun kivan brändimekon/-kengät sen sijaan että ostaisin joko uuden talvitakin, huollattaisin pyörän tai ostaisin edes sellaisia vaatteita tai kenkiä joita edes joskus käyttäisin?
♥ Pitäiskö oppia olla innostumatta asioista ihan näin paljon? Viimeisin hankintainnostus kun koskee bussikorttia, ei kai ihmiset yleensä innostu bussikorteista?
♥ Miksi verhojen hankinta ja kämpän sisustus noin yleensäkin tuntuu niin ylivoimaiselta? En mie tiedä millaisia värimaailmoita ja muita haluan mihinkin huoneeseen, vaikeaa..
♥ Miksi myös siivoaminen ja esimerkiksi puhtaiden vaatteiden kaappiin siirtäminen on niin ylivoimaisen vaikeaa?
♥ Onko mahdollista, että brodekoneellamme olisi persoonallisuus ja sen ainoa tehtävä on saada meijät hermoromahduksen partaalle?
♥ Pitääkö kaikesta tehdä väkisin niin vaikeaa?
♥ Olisiko jossakin muussa työpaikassa kivempaa/helpompaa/vähemmän stressaavaa? Kykenisinkö tavalliseen aamulla alkavaan työhön?
Bussikortista on hienoa innostua!
VastaaPoista