Sitä tietää että on terve fyysisesti kun tekee mieli syödä ja terve henkisesti kun tekee mieli siivota

Eipä ole taas ihan hetkeen tuntunut eläminen näin hyvältä. Jotenkin helpolta. Laskeskelin että puoltoista kuukautta meni mustassa usvassa, nyt jo hetken aikaa valoa on ollut enemmän kuin varjoja. Huomaan yhä triggeröivät asiat ympärilläni, mutta enää ne ei paina mua syvemmälle juoksuhiekkaan, vaan jäävät vain huomioiksi. Tavallaan pelottaa kun ei tiedä milloin ne alkaa taas aiheuttaa ahdistusta, etenkin kun tiedän kyseisiä tilanteita ja hetkiä olevan tulossa aika paljonkin. Pitää kuitenkin koettaa olla ajattelematta sitä liikaa, ettei turhaan ahdistu ennakkoon.

Huomasin jossain vaiheessa kuinka hyvää mielenterveydelle tekee kieltäytyä asioista. Nykyään siis perunkin joitain juttuja aika helposti jos yhtään on sellainen olo ettei pysty eikä kykene. Yleensä silloin se on hyvä ratkaisu, pitää kuunnella itseään eikä mennä vain koska on luvannut. Kyllä ihmiset ymmärtää, vaikka mulle tämä onkin monesti moraalikysymys ja siksi vaikeaa. Lupauksia saa rikkoa jos on hyvä syy. Ja mielenterveys jos jokin on sellainen. Olenkin nyt sitten oppinut jättämään moniin tapaamisiin pelivaraa ennakkoon, se helpottaa myös ihan hurjasti. Silloin on helpompi kieltäytyä sovitusta, eikä siitä tarvitse potea morkkista kun on mennyt pettämään lupauksen.

Tästä blogista on näköjään tullut mun henkisen hyvinvoinnin tilan raportointipaikka ja päiväkirja. Vaan mikäpä se paremmin inspiroisikaan kirjoittamaan, kuin suuret tunteet.