Sain tällaisen haasteen Tuomolta, jollaista en kyllä blogiaikana ole koskaan tehnyt. Tuli heti ihan teini-ikä mieleen kun teki vastaavia IRC-Galleriassa. :D Ihan vain nostalgian vuoksi nyt sitten. Tarkoitus ilmeisesti on vastata kysymyksiin ja keksiä sitten omat kymmenen kysymystä jotka lähettää eteenpäin. Mie olen nyt sen verran tylsä, etten ala keksimään uusia kysymyksiä, mutta vastaaminen on aina ihan hauskaa! :D
1. Jos saisit minkä tahansa supervoiman niin mikä se olisi?
~ Lentäminen olis se peruskiva. Ois myös aika kätevää jos voisi syödä loputtomasti, eikä se vaikuttaisi kehoon mitenkään.
2. Paras japanilainen animaatio-sarja jonka olet katsonut?
~ Öö.. Oon katsonyt japanilaisia animaatioita hyvin vähän, sarjoja vielä vähemmän. Teininä katsoin InuYashaa, vaikken jaksanut silloinkaan sitä kokonaan. Ehkä sitä katsoin silti pisimmälle.
3. Jos saisit kaikki maailman rahat ja taidot cosplay-asun luomiseen niin ketä cossaisit?
~ Joku haarniska olisi tosi siisti toteuttaa. Tyyliin Leona League of Legendsistä. Tai oma Shepard Mass Effectistä.
4. 50 000€ voi ostaa:
~ Tässä ei siis ilmeisesti saa sanoa että säästöön? Ihan ekana ostaisin kyllä uudet näytöt ja paremman koneen. Vaatekaappiin lisäystä ja unelmamekkoja. Sonalle parasta ruokaa ja ne kaikki tarvikkeet mitä en ole raaskinut ostaa. Kymppikortteja ratsastukseen. Viimein kunnolliset vesivärit. Ruokaa, viiniä, kirjoja! Tähän saisi ihan loputtoman listan. :D
5. Paras 2013 vuoden peli?
~ En ole pelannut kai mitään sen vuoden pelejä...Periaatteessa Hearthstone kai julkistettiin silloin?
6. Paras sarjakuvaan pohjautuva elokuva (ei animaatio)?
~ En uskalla vastata tähän mitään elokuvaa josta en ole lukenut sarjakuvaa. Ja Watchmen on joka tapauksessa hyvä.
7. Kuumin peli-, elokuva- ja sarjakuvahahmo?
~ Siis kaikista kategorioista joku? Öö.. Peli: Garrus (tai Jack), ME3; Elokuva: Tony Stark, Iron Man; Sarjakuva: Amira; Nettisarjis Princess Princess
8. Jos olisit mestarivaras niin mitä varastaisit ja keneltä?
~ Varastaisin museoista kauneimmat historialliset puvut ja perustaisin niistä oman yksityisen museon.
9. Jos pääsisit maailmanympärysmatkalle Frodon, Phileas Foggin tai Iron Manin niin kenet valitsist matkakumppaniksi?
~ Iron Manin, se voi lentää ja sillä olisi loputtomasti rahaa pistää matkustukseen ja hemmotteluun!
10. Paras muumijakso?
~ Se lumikuningatarjakso, jossa on myös lumihevonen. Lapsuuden lemppari!
torstai 30. heinäkuuta 2015
maanantai 20. heinäkuuta 2015
Ahdistus. Sitä voi harhauttaa ja juosta karkuun aikansa. Mutta lopulta se aina löytää.
Melkein uskon sitä ääntä, vaikka tiedän ettei pitäisi. Se on vain niin uskottava. Sillä on hyviä perusteluita joita kaikkia en pysty kumoamaan.
En halua nähdä ketään. Ahdistuin kun äiti soitti. Pelkään että joku huomaa. Tai ei huomaa.
Melkein uskon sitä ääntä, vaikka tiedän ettei pitäisi. Se on vain niin uskottava. Sillä on hyviä perusteluita joita kaikkia en pysty kumoamaan.
En halua nähdä ketään. Ahdistuin kun äiti soitti. Pelkään että joku huomaa. Tai ei huomaa.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Pohdintoja
Oon ollut viime päivinä jotenkin kummallisen alavireinen. En oikein tiedä mistä se johtuu. Tai on mulla epäilys mahdollisesta osasyyllisestä, mutta ei mitään hajua siitä mitä voisi tehdä sen korjatakseni.
Perjantaina oli lähtö Vantaalle tapaamaan larppikavereita ja mun oli jotenkin hirvittävän vaikeaa innostua siitä vaikka ihanista ihmisistä onkin kyse. Yleensä innostun kaikesta niin helposti ja niin paljon, joten se oli tosi outoa. Vielä asemalla myöhässä olevaa junaa Annan kanssa odotellessamme mietin että olisiko vain pitänyt jäädä kotiin. Oli tosi ristiriitaista kun tiesin että on tulossa kiva viikonloppu parhaassa seurassa ja silti ei vain yhtään huvittanut. Ikään kuin joku apeus olisi pakkopaidan lailla pitänyt innostuvaa minääni aisoissa ja aloillaan tukahduttaen kaiken innon.
Viikonlopun aikana useamman kerran tuli fyysiseltä tuntuva ahdistus liiasta metelistä ja liian monesta päällekkäin puhuvasta ihmisestä sisätiloissa. Oli vain pakko poistua tilanteesta joko konkreettisesti lähtemällä kokonaan huoneesta tai henkisesti keskittyä hetken aikaa esim. piirtelyyn tai puhelimen pläräämiseen. Mulle tulee noita oloja joskus muutenkin, mutta ei ennen tuossa seurassa eikä koskaan noin usein. Koko ajan oli vähän sellainen olo etten ole lainkaan oma itseni. Yleensä pystyn peittämään tai unohtamaan apeuden ja ahdistuksen kun pääsen ihmisseuraan, ja nyt siitä ei kummallisesti ollut juurikaan apua.
Kävi taas myös ilmi se oma sosiaalinen rajallisuus; mulla valitettavasti ottaa aikansa olla täysin vapaasti ihmisten kanssa. Viikonloppuna huomasin monesti sen muurin jota rakennan ympärilleni ja epäilen että muut vaistosi sen myös. Ei ollut edes riittävästi humalaa ja intopinkeilyä pitämässä muuria näennäisesti alhaalla. Mua ärsyttää tavattomasti tää vaikeilu, mutta sitä on vain todella vaikea muuttaa miksikään. Ja oon toisaalta miettinyt, että se saattaa olla myös niin vahvasti persoonajuttu, ettei siitä edes voi päästä lopullisesti eroon.
Toivon että tää olotila on ohimenevä, niin kuin varmasti onkin, ja johtuu vain jonkinlaisesta piilostressistä. Ensi viikolla onneksi pääsee mökille, koska jos kyse on minkäänlaisesta stressitilasta, niin siitä kyllä pääsee varmasti saaren rauhassa kun siihen ei kerta ihanien ihmisten seura auttanut.
Perjantaina oli lähtö Vantaalle tapaamaan larppikavereita ja mun oli jotenkin hirvittävän vaikeaa innostua siitä vaikka ihanista ihmisistä onkin kyse. Yleensä innostun kaikesta niin helposti ja niin paljon, joten se oli tosi outoa. Vielä asemalla myöhässä olevaa junaa Annan kanssa odotellessamme mietin että olisiko vain pitänyt jäädä kotiin. Oli tosi ristiriitaista kun tiesin että on tulossa kiva viikonloppu parhaassa seurassa ja silti ei vain yhtään huvittanut. Ikään kuin joku apeus olisi pakkopaidan lailla pitänyt innostuvaa minääni aisoissa ja aloillaan tukahduttaen kaiken innon.
Viikonlopun aikana useamman kerran tuli fyysiseltä tuntuva ahdistus liiasta metelistä ja liian monesta päällekkäin puhuvasta ihmisestä sisätiloissa. Oli vain pakko poistua tilanteesta joko konkreettisesti lähtemällä kokonaan huoneesta tai henkisesti keskittyä hetken aikaa esim. piirtelyyn tai puhelimen pläräämiseen. Mulle tulee noita oloja joskus muutenkin, mutta ei ennen tuossa seurassa eikä koskaan noin usein. Koko ajan oli vähän sellainen olo etten ole lainkaan oma itseni. Yleensä pystyn peittämään tai unohtamaan apeuden ja ahdistuksen kun pääsen ihmisseuraan, ja nyt siitä ei kummallisesti ollut juurikaan apua.
Kävi taas myös ilmi se oma sosiaalinen rajallisuus; mulla valitettavasti ottaa aikansa olla täysin vapaasti ihmisten kanssa. Viikonloppuna huomasin monesti sen muurin jota rakennan ympärilleni ja epäilen että muut vaistosi sen myös. Ei ollut edes riittävästi humalaa ja intopinkeilyä pitämässä muuria näennäisesti alhaalla. Mua ärsyttää tavattomasti tää vaikeilu, mutta sitä on vain todella vaikea muuttaa miksikään. Ja oon toisaalta miettinyt, että se saattaa olla myös niin vahvasti persoonajuttu, ettei siitä edes voi päästä lopullisesti eroon.
Toivon että tää olotila on ohimenevä, niin kuin varmasti onkin, ja johtuu vain jonkinlaisesta piilostressistä. Ensi viikolla onneksi pääsee mökille, koska jos kyse on minkäänlaisesta stressitilasta, niin siitä kyllä pääsee varmasti saaren rauhassa kun siihen ei kerta ihanien ihmisten seura auttanut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)