Viime perjantaina oli sitten työpaikan pikkujoulut kaikista epäilyksistäni huolimatta. Olin ihan sitä mieltä, ja ääneenkin niin väitin, että en aio juoda kovinkaan paljon, sillä kohtuu tuntemattomista ihmisistä ja vieläpä pomosta ynnämuista oli kuitenki kyse. No, ihan päättömiä päätöksiä tuollaiset oli, päädyin olemaan enemmän kännissä kuin ikinä.
Nyt hävettää että annoin itteni menettää kontrollin niin, sillä en muista loppuillasta kovinkaan paljon ja muisti katkeaa kokonaan sen jälkeen kun avasin ulko-oven kotiin tullessani. Kuvittelin vielä tähän maanantaipäivään asti, että kyllähän mie muistan sen mitä baarijatkoilla tapahtui, mutta tarkemmin ajateltuna mulla ei olekaan mitään käryä mitä siellä tein tai kuinka kauan olimme siellä. Vain sen muistan etten osannut päättää mitä haluan juoda ja päädyin lopulta jostain syystä ananas-Breezeriin. Ja että sen jälkeen jotenkin selvisin taksiin ja höpötin kuljettajan kanssa kaikenlaista. Turmiollisintahan koko illassa oli se, etten maksanut itse yhtäkään juomaa, vaan koko ajan sain eteeni uuden drinkin, ennen kuin olin edellistäkään lopetellut. Ja siinä muiden kanssa seurustellessa ei edes huomaa mitä lipittää ja kuinka paljon, etenkään kun sitä on tapahtunut muutaman drinkin verran. Nyt hiukkasen epäilyttää, että mitähän muut muistaa, etenkin noista baarijatkoista, toivottavasti en ole tehnyt tai sanonut jotain outoa tai typerää, samat ihmiset kun joutuu näkemään töissä päivittäin.
Lauantainahan olo oli juuri sen mukainen kuin tuollaisen illan jälkeen voi olettaa, tuntui ettei se huono olo lopu millään. Ja samalla kun koko viikonlopun pohdin sitä kuinka pelottavaa tuollainen täydellinen muistikatko on, etten muistanut edes ottaneeni piilareita silmistäni (tai miten onnistuin siinä niin umpipäissäni) tai että olin höpöttänyt jotain Martille ennen nukkumaanmenoa, niin samanaikaisesti olin ihan hiukan ylpeä. En malttanut olla kertomatta kaikille toilailuistani, sillä en tosiaan ole koskaan ennen menettänyt kontrollia itseeni noin. Vaikka en yleensä ole sitä mieltä, että tällaiset saavutukset olisi jotenkin ylpeyden arvoisia, niin kyllä sitä silti jäi sellainen olo, että olen tehnyt jotain uutta ja elänyt vähän kaiken tämän itsekontrollin keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti