Jälleen kotona

Horisontissa aamu-usva muuttaa puut ja rakennukset kaksiulotteisiksi silueteiksi, tekee todellisuuden rajan häilyväksi. Kirkas aurinko häikäisee väsyneitä silmiäni ja lämmittää poskiani suloisesti. Puista tippuu vetisiä jääkiteitä jättäen märkiä länttejä maahan. Korkoni kopisevat asfaltilla ripeästi, päättäväisesti. Katseeni kiertää tutuissa rakennuksissa ja vieraissa vastaantulijoissa. Neuvon tien bussiin ulkopaikkakuntalaisen iloksi, aivan kuin tekisin sitä jatkuvasti.

Tämä bussi, tämä katu. Tämä piha, tämä hissi. Tämä ovi ja tämä asunto.

Huuleni kääntyvät väkisinkin hymyyn. Tässä hetkessä olen onnellisempi kuin kukaan.

 Helsinki. Olen kotona.