Ihana kamala muutos

Huomenna. Tää aamu saattoi olla viimeinen hyvin pitkään aikaan kun sain nukkua pitkään ja vain loikoa sängyssä ilman mitään kiirettä nousta. Tää ilta saattaa olla viimeinen kun mulla on vapaus tehdä mitä tahansa ajattelematta ja organisoimatta sen tarkemmin. Viimeinen kauppareissu kun ei tarvi ostaa ruokaa myös toiselle.

Muutokset on mulle aina vaikeita. Oon tällä viikolla ollut hetkittäin melkein paniikissa siitä mitä aion tehdä. Huomisen jälkeen mun elämä ei välttämättä koskaan ole enää ennallaan. Tai vaikka huominen ei olisikaan se päivä, se tulee vielä, ennemmin tai myöhemmin. Kerran näitä miettiessäni tajusin kuitenkin, että muutokset voivat tapahtua myös hyvään suuntaan, ne ei aina ole huono asia. Tietenkin sellainen pelottaa helposti, koska joutuu luopumaan urautuneista tavoistaan, asioista joihin on tottunut. Parhaat asiat elämässä kuitenkin tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella, kuten olen vuoden sisään huomannut, ja tämä kyseinen muutos tulee varmasti olemaan yksi sellainen. En tule katumaan, olen miettinyt tämän läpi niin monta kertaa. En uskaltaisi ryhtyä tällaiseen jos en olisi miettinyt, olen liian mukavuudenhaluinen ja kaavoihini kangistunut. Luotan päätökseeni ja seison sen takana. Ja olen niin hirvittävän innoissani, etten tiedä miten pystyn nukkumaan ensi yönä!

Tänään on mahdollisesti viimeinen kerta kun tulen koulusta tyhjään asuntoon. Ehkä viimeinen yö itsekseen asunnossa. Ei enää tylsiä hetkiä eikä mahdollisuutta linnoittautua neljän seinän sisään viikoksi. Ehkä en enää muutu niin helposti alivireiseksi ja apaattiseksi, masentuneeksi. Huomenna en ehkä ole enää yksin.

 Reilun vuorokauden päästä mulla voi olla oma koira.

Kerran kun 12 vuotta sitten ihastui laivakoiriin, niin ei sitä muuta rotua osaa enää ajatella.