maanantai 16. joulukuuta 2013

Oi Helsinki!

Palasin tänään Helsingistä, jossa olen tänä syksynä ravannut tiheämmin kuin vuosikausiin. Tämä taisi olla elokuun jälkeen kuudes kerta. Aina en ole kyllä ollut varsinaisesti Helsingissä, vaan ennemminkin Espoossa ja Vantaalla, mutta ainahan sitä joutuu Pasilassa kumminkin vaihtamaan junaa. :D Ihan Helsingin keskustaan mennessä mulle tulee aina jotenkin tosi hyvä mieli. En tiedä mikä siinä kaupungissa on, mutta tulee aina sellainen olo, että se olisi ihan oma maailmansa. Ehkä se on säilyttänyt jonkin tietyn jo lapsuudesta ja nuoruudesta tutun mystisyyden, koska siellä on tullut aina käytyä vain jonkinmoisissa erityistilanteissa.

Mua vähän huvitti, ettei veturi ollut saanut vihreää ilmettä, niin kuin vaunut, vain tuollaisen pienen vihreän tarran.

En edes tajunnut eilen, että Helsingissä oli näin harmaata ja ankeaa, niin iloinen olin siellä olostani.


Kävin siis eilen D:n synttäri-/tuparipippaloissa. Menin sinne ennen puoltapäivää auttelemaan valmisteluissa. Hienosti osasin mennä ratikalla Töölöön ja löysin vielä oikean talonkin! Päivä oli ihan loistava, tutustuin sen aikana kaikkiin ihan mahtaviin ihmisiin. Oli hiukan absurdia jossain vaiheessa miettiä, kuinka olin ihan vieraassa porukassa vieläpä sellaisen ihmisen juhlissa, jota en kovin hyvin vielä tunne. Onnistuin silti sosialisoimaan mielestäni varsin hyvin, vaikka välillä kuulemma näytin vähän ulkopuoliselta. Ei mulla kuitenkaan ollut ollenkaan ulkopuolinen olo, ei mun aina tarvi osallistua keskusteluun, kun vain tykkään olla läsnä ja kuunnella muita ihmisiä. Monesti tää mun hiljaisuus tulkitaan siksi, että mulla on tylsää, vaikka harvoin mulla on. On vain mukava tarkkailla. Muodosteltiin ihmiskasoja D:n massiiviselle sängylle ja rapsuteltiin toisiamme. Oon jossain vaiheessa tässä kesällä ja syksyllä oppinut sen verran pois kosketusarkuudesta, että voin nauttia siitä jos joku ihan vieras rapsuttelee mun päänahkaa ja on lähellä. Itse sen koskettamisen ja rapsuttamisen tekeminen on vielä vaikeaa, mutta onnistuin siinäkin jo hiukan paremmin. Oli siis paitsi oikein hauskat juhlat, niin niillä oli mulle myös jonkinlainen terapeuttinen vaikutus.

Hyvällä mielikuvituksella siinä lukee 25.

Joku ei tykännyt meijän tekemän salaatin paprikoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti