Silloin on asiat aika loistavasti, kun kuolemanväsymyskään ei pilaa hyvää oloa

Olipa kyllä tosi kiva viikonloppu! Ja jollain tapaa voimaannuttava. Vaikka väsyttää fyysisesti vähien unien takia ja kroppa kiittää tanssista aika kivuliaasti, niin henkisesti on tosi hyvä olla. Uskalsin päästää ihmisiä kosketusetäisyydelle ja se kannatti; sain mukavaa päänrapsuttelua usealta taholta, aivan pyytämättä. Se tuntui jonkinlaiselta tutustumisriitin osalta, aivan kuin nyt kuuluisin vahvemmin porukkaan. Nyt näin kuuden leirin ja reilun 3,5 vuoden jälkeen. Ja se on ihanaa! Vaikka ympärillä on viime aikoina ollut ihania ihmisiä, jotka tuntuvat hyväksyvän mut juuri tällaisena, niin siltikin tuollainen tietynlainen ryhmään hyväksyminen tuntuu mahtavalta. Tuntuu siltä, että kelpaan taas.