Mennyt vuosikymmen

2010

Opiskelin Hämeenlinnassa vaatemuotoilun opintojen toista vuotta. Koulussa oli hauskaa, vaikkei siellä aina jaksanut ihan keskittyä. Olin kaukosuhteessa, ja seilailin kuukausittain poikaystävän (kihlatun) luona Jyväskylässä ja Kouvolassa porukoilla. Otin ensimmäisen tatuointini. Aloitin historialliset tanssit ja keskiaikaseuran tapaamisissa käynnin. Suoritin ensimmäisen työharjoitteluni Sokoksessa ja olin kesän Kouvolassa ja töissä Tykkimäellä. Värjäsin hiukset mustista punaisiksi. Kävin Lontoossa ja Irlannissa.

2011

Lisää opiskelua ja mm. liiketoiminnan sivuaineopinnot. Koulussa isoin projekti oli kuitenkin malliston ja muotinäytöksen teko ja opin etenkin ompelusta hurjasti. Aloin ommella enenevissä määrin myös vapaa-ajalla. Matkustelin yhä kuukausittain Kouvolaan ja Jyväskylään. Jatkoin historiallisia tansseja, kävin tanssiaisissa ja tanssileireillä, tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Jatkoin myös keskiaikaseuran tapaamisissa ja tapahtumissa käyntiä. Opiskelin kesän Hämeenlinnassa, mikä tarkoitti paljon aikaa, muttei kovinkaan paljon rahaa. Kävin Nuijasodassa. Roadtrippasin ystävien kanssa kesällä ex tempore ensin Länsi-Suomeen ja sitten Ouluun lolitamiittiin. Aloitin irkkutanssit. Ylitin itseni ja uskaltauduin lähtemään ropekerhoon. Siellä tutustuin uusiin huikeisiin ihmisiin ja innostuin valtavasti pöytäroolipeleistä.

 

2012

Viimeistelin opintojani ja jatkoin roolipelaamista, keskiaikailua, irkkutansseja ja historiallisia tansseja. Matkustelin edelleen jatkuvasti Jyväskylään ja Kouvolaan. Olin työharjoittelussa Hämeenlinnan teatterilla ja nautin siitä paljon. Sain töitä Suomen Brodeeraukselta vakituisena brodeerajana ja muutin alkukesästä Jyväskylään kihlatun kanssa yhteen. Suurin osa harrastuksista jäi. Tein ensimmäisen cosplay-asuni ja kävin sen kanssa yksin Traconissa. Kävin itsekseni myös Ropeconissa. Matkustelin Hämeenlinnaan keskiaikamarkkinoille, ropeviikonloppuihin ja hoitamaan opinnöytetyöjuttuja. Aloin kirjoittaa blogia yksinäisyyden torjumiseksi. Koin ensimmäiset voimakkaat ahdistus- ja masennusoireet, vaikken niitä silloin tunnistanutkaan. Ostin viimein oman ompelukoneen. Otin toisen tatuointini. Valmistuin vaatemuotoilijaksi jouluksi.

2013

Otin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin ensimmäiseen larppiini, Rajakatseeseen. Ahdistuminen ja masennusoireet jatkui. Töissä oli kamalaa enkä viihtynyt Jyväskylässä kaukana ystävistä ja vanhoista harrastuksista. Monen vuoden kaukosuhde ei oikein toiminutkaan yhteisen katon alla, kun kasvokkain kommunikointia ei oltu koskaan harjoiteltu. Tajusin, että vähintään yhden asian yhtälöstä oli muututtava, en kestänyt enää olla onneton. Päätin vaihtaa vakituisen työni opintoihin ja vaikka aluksi oli tarkoitus jäädä silti Jyväskylään, päädyinkin Kouvolaan, kun pääsin opiskelemaan Kyamkiin. Parisuhde loppui siihen ja se oli haikeaa, mutta tiesin jo silloin, että ratkaisu oli oikea. Ja jälkeenpäin ajateltuna se on ollut elämäni paras päätös. Kävin Jurassic Rockissa ja Ropeconissa ja vuoden jokaisessa Rajakatseen pelissä. Muutin ensimmäistä kertaa asumaan yksin ja sattumoisin asunto löytyi ihan Annan ja Henkan asunnon naapurista. Siitä alkoi erittäin intensiivinen ystävyyden alku Annan kanssa. Lisää ystäviä sain koulusta, vaikka alkuun tuntui jotenkin vaikealta lähentyä kenenkään kanssa. Olin järjettömän motivoitunut koulusta ja halusin oppia kaiken. Aloin laulaa Kouvolan laulussa. Kävin koko vuoden tanssileireillä ja ropeviikonlopuissa. Loppuvuodesta ihastuin, vaikken kaivannutkaan parisuhdetta. Kyseisen ihmisen kanssa tuli vietettyä paljon aikaa.

2014

Hurjan motivoitunut opiskelu jatkui ja tein ensimmäiset asiakastyöni.Pidin niistä ja tuntui että olen oikealla alalla. Jatkoin myös kuorossa laulamista. Ihastuksen intensiivinen tapailu jatkui, kunnes hän muutti Valkeakoskelle. Jatkoimme kaukosuhteentapaisen muodossa ja olin päättömästi ihastunut. Seurasin ihastusta insinööripäiville Rovaniemelle. Sitten hän päätti lopettaa suhteen äkisti ja aivan puskista, mikä hajotti mut täysin. Ahdistus ja masennus iski, kävin välillä ihan tosi syvällä. Selvisin juuri ja juuri koulusta ja arjesta, mutta muuten eristäydyin. Ystävien ja kesän tapahtumien avulla haalin itseni lopulta kasaan. Loppuvuosi meni varsin mukavasti, vaikka ahdistus alkoikin kyläillä aina kun elämässä töyssytti. Olin kesän töissä Itellalla ja jaoin sanomalehtiä aamuöisin. Kävin vuoden jokaisessa Rajakatseen pelissä ja olin tosi innoissani larppaamisesta. Ihastuin taas. Osallistuin myös örkkilarppiin ja kasvoin ihmisenä hurjasti. Kävin Ropeconisa ja tanssileireillä. Pidimme Annan kanssa eeppiset yhteissynttärit. Aloin tutustua viimein paremmin luokkakavereihin ja vietimme pienellä porukalla aikaa myös vapaa-ajalla. Loppuvuodesta päätin ottaa koiran ja pitkällisen tutkimisen ja etsimisen jälkeen löysinkin juuri minulle tarkoitetun yksilön. Joulunajan olin itkuinen, apea ja ahdistunut, se oli hankalaa aikaa, kun omaa yksinäisyyttä oli vaikea käsitellä ja hyväksyä.

2015

Yksi pitkäaikaisista haaveista toteutui, kun Sona tuli elämääni. Sen pentuaika oli sekä todella palkitsevaa ja ilahduttavaa, että järjettömän raskasta. Mulla oli kaikkia älyttömiä odotuksia ja tavoitteita omasta kasvattajuudestani, joiden toteutumisia stressasin kamalasti. Lopulta kuitenkin ymmärsin päästää irti turhasta täydellisyyden tavoittelusta ja yhteiselo helpottui. Sona kulki mun mukana kaikkialle ja auttoi mut vaikeidenkin päivien yli. Aloitin säännöllisen ratsastamisen uudelleen lapsuuden jälkeen ja rakastin sitä. Larppaaminen jatkui, samoin kuorolaulu ja ropeviikonlopuissa käynti. Koulu samaten, ja kesällä tein työharjoittelun koululla. Se tarkoitti taas kesää, jolloin oli paljon aikaa, mutta ei kovin paljon rahaa. Kävin Nummirockissa ja Ropeconissa. Aloin värjätä hiuksia hennalla. Kesällä mielenterveys romahti taas ja edelleenkään ei käynyt mielessä hakea apua, vaikka ahdistuneisuus ja masentuneisuus jatkui pitkälle syksyyn. Jälkeenpäin en muista tuosta syksystä kamalasti. Paitsi että kävin ystävien kanssa Pariisissa Moulin Rougessa ja Disneylandissa. 

2016

Alkuvuodesta päätimme Annan ja Henkan kanssa muuttaa kimppakämppään Helsinkiin, ja maaliskuussa alkoi vuokrasopimus Koskelan asunnossa. Tuo aika oli todella stressaavaa ja ahdistavaa, kun uuteen kaupunkiin muuttamisen lisäksi päälle iski taloudellinen epävarmuus ja vakava sairaus perheessä. Samalla olin kuitenkin todella innoissani uudesta elämästä Helsingissä. Asuin itse Kouvolassa vielä huhtikuun puoliväliin asti viimeistelemässä kevään koulukurssit. Tutustuin kevään aikana Kalleen Tinderissä ja heti Helsinkiin muutettuani aloimme tapailla. Rakastin Helsingissä asumista ja olin kesän Postilla töissä jakamassa postia. Eräänä iltana Kalle jäi yöksi, eikä koskaan enää oikeastaan lähtenyt. Kävin Ropeconissa ja larppasin Rajakatseessa. Koetin löytää harjoittelupaikkaa viimeistelläkseni opintoni siinä kuitenkaan onnistumatta. Vietin paljon aikaa kotona ja ahdistus- ja masennusoireet vaivasivat taas kesällä ja pitkin syksyä. Opin Kallen kanssa parisuhteessa olemisesta ja itsestäni tosi paljon. Loppuvuodesta aloitin työt Hobby Hallin varastolla, ja se oli etenkin alkuun ihan hauskaa. Vuosi vaihtui ensimmäistä kertaa massiivisissa larppaajien bileissä Turun lähellä. Olin vuoden varrella tutustunut Kallen kautta jo tosi moneen larppaajaan ja uusien nimien ja naamojen vyöry huipentui noihin juhliin.

2017

Jatkoin Hobby Hallissa helmikuuhun asti. Siellä sain ensimmäisen kunnollisen paniikkikohtauksen kesken työpäivän ilman mitään suurempaa syytä. Aloitin tankotanssin. Otin lisää tatuointeja. Osallistuin Looking for Alice -lolitatapahtuman järjestämiseen. Larppasin ensimmäistä kertaa muualla kuin Rajakatseessa ja se oli pelottavaa, mutta huikeaa. Larppasin yhä myös Rajakatseessa ja testailin rajoja mukavuusalueeni ulkopuolella häälyvällä hahmolla. Kalle muutti virallisesti kommuuniimme.  Reissasimme ystävien kanssa viikonlopuksi Naantaliin. Kävin Ropeconissa ja yllättäen jousiammuntakurssilla. Etsin edelleen harjoittelupaikkaa, kunnes sain sellaisen viimein loppukesästä. Mielenterveyteni romahti taas. Kommuuniasumisessa tuli raja vastaan ja muutimme pariskuntina erilleen. Kallen kanssa muutimme Konalaan ja se tuntui hyvältä. Otin itseäni niskasta kiinni ja valmistuin jouluksi graafikseksi muotoilijaksi. Olin jedinä larppaajien uudenvuoden bileissä.

 

2018

Tein freelancerina graafikon töitä ja aloin opettaa Helsingin aikuisopistossa. Jatkoin tankotanssia. Rakastin Helsinkiä. Aloin pitää päiväkirjaa mielenterveydestäni. Larppasin Rajakatseen lisäksi Säädyttömiä aikeita. Sain töitä Unigrafialta kesäkuun alusta ja pidin töistäni todella paljon. Mutta sitten ahdistuin perinteisesti kesällä ja jouduin perumaan monia sovittuja juttuja. Uskalsin viimein hakea apua ahdistukseen työterveydestä mielenterveyspäiväkirja tukenani. Minut otettiin ihanasti vastaan ja minua ymmärrettiin. Diagnoosiksi tuli ahdistus ja paniikkihäiriö. Sain tarvittaessa otettavat lääkkeet ja viisi käyntikertaa psykologille. Kumpikin auttoi paljon. Aloitin paniikkihäiriön nettiterapian, josta ei ollut kamalasti hyötyä. Loppuvuodesta pyysin lopulta, että saisin säännöllisen lääkityksen ahdistukseeni, kun tajusin että kärsin siitä käytännössä päivittäin. Olin vain niin tottunut siihen olotilaan, etten ollut edes tajunnut kuinka ahdistunut olin. Lääkitys helpotti oloa huomattavasti ja aloin olla taas toiveikas tulevaisuuden suhteen. Työsuhteeni määräaikaisuus päättyi. Kosin Kallea jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä. Uudenvuoden vietin taas larppaajien keskellä viikinkibileissä.

2019

Vuosi alkoi paniikkikohtauksella ja ahdistuksella, kun olin kuvitellut lääkkeiden pystyvän ihmeisiin. Yritin osallistua pariin projektiin alkuvuodesta, mutta niistä ei tullut mitään ahdistuksen takia. Olin uupunut ja päätin pyhittää vuoden 2019 toipumiseen ja päätin olla haalimatta mitään ylimääräisiä menoja kalenteriini. Se oli tosi hyvä idea. Olin työtön ja lääkitykseni takia en nukkunut kunnolla oikeastaan koskaan. Näin painajaisia ja pelkäsin mennä nukkumaan. Olin koko ajan väsyneempi ja ahdistuneempi. Työttömyyden jatkuminen ei helpottanut ja pelkkä olemassaolo oli raskasta ja vaikeaa. Keväällä hain lopulta apua terveyskeskuksesta ja sain diagnoosiksi keskivaikean masennuksen. Aloin käydä psykiatrisen hoitajan luona ja vaikka hän ei mua monessa asiassa ymmärtänytkään, edes pieni rakenne viikkoihin auttoi, samoin asioista puhuminen. Sain nukahtamislääkkeitä, joiden avulla aloin nukkua hiukan paremmin. Myös mielialalääkkeeni vaihdettiin ja vaihdos oli vaikea, mutta uusi lääke auttoi lopulta masennukseen. Kuten myös kuukauden sairausloma, jonka lääkäri myönsi työttömälle vain pitkin hampain. Larppaamisen tuoma pako todellisuudesta auttoi myös. Kesäkuussa sain sitten loistavan tilaisuuden hakea Tuomon työkaveriksi ja pääsin. Työt tekivät tosi hyvää mielenterveydelle ja töissä käyminen oli ystävän tuen kanssa huomattavasti helpompaa kuin jossain tyystin vieraiden ihmisten keskellä. Juhlin kolmikymppisiäni maalla ihanien ystävien ympäröimänä. Kävin Ropeconissa ja syksyllä Kreikassa. Ihastuin Joonianmereen ja lämpö ja loma teki hyvää. Muutimme Oulunkylään. Koeajan jälkeen pääsin työterveyden kautta psykiatrin puheille ja sain luvan alkaa etsiä itselleni terapeuttia. Loppuvuodesta sain vuoden jatkon työsopimukseeni ja vuosikymmen vaihtui taas larppaajien seurassa.