On ikävää havahtua siihen, että kaikki mitä tällä hetkellä voin antaa toiselle ihmiselle, on vain rikkinäinen versio itsestäni. Vieläpä ihmiselle, joka ansatsisi paljon enemmän. Suututtaa, että muut ovat pääseet rikkomaan mua niin, että tämä ihminen joutuu siivoamaan sotkun. Paljolti olen saanut itsekin korjattua, ei olisikaan reilua vyöryttää kaikkia omia sirpaleitaan toisen harteille ja olettaa että hän osaa korjata kokonaisuuden. Kaikkeen ei vain itse ylety, vaan tarvitsee pidempiä ja vahvempia käsivarsia apuun.
Onneksi tälle ihmiselle tuntuu riittävän myös tämä versio minusta, joka ei välttämättä ole se paras, vaikka onkin uusin. Pää on tällä hetkellä yhtä sekasotkua, mutta ainakin kaaos on tällä kertaa sellaista josta tulee hyvä olo. Olen onnellinen!
